Palattiin kotiin Virginian reissulta maanantai-iltana rättiväsyneinä, mutta meikä ainakin superonnellisena. Lähdettiin Terrin ja Terrin parhaiden kavereiden, Johnin ja Donnan kanssa Virginiaan, Springfieldiin, ihan Washington DC:n kulmille, Donnan veljen luokse pitkäksi viikonlopuksi. Mun silmään Virginia ja DC muistutti enemmän Eurooppaa, kuin mikään muu paikka USA:ssa, jossa oon käynyt. Oli tosi tosi vehreetä ja hyvinvoivan näköisiä alueita. Talot oli niissä suburbaneissa tollasia söpöjä tiilisiä. Hauskaa nähdä miten erilaista on eri osavaltioissa. Meille osui ihan melkein täydelliset kelit tonne, oli lämmin, muttei liian kuumaa ja kosteeta. Rakastuin Virginian osavaltioon! Tämä olis sellanen paikka USA:ssa, jossa voisin oikeesti nähdä itseni asumassa. Sanoisin, että melkein toi voitti jopa Tampan, mutten sano koska Tampa on koti haha.
Heti ekana päivänä, kun saavuttiin joskus puolen päivän aikaan perille, tartuttiin tuumasta toimeen ja lähdettiin turistikierrokselle DC:hen. Pahoittelut, en enää välttämättä muista, mikä mikäkin rakennus on mutta yritän parhaani!
Käppäiltiin ensin (siitäkin pidin erityisesti, että siellä pystyi kävelemään paikasta toiseen, koska kiitos äidin ja isän oon alkanut diggaamaan city walkeista) museoiden ohi ja suunnattiin kohti Washington monumenttia. Vähän harmittaa, ettei ollut tarpeeksi aikaa mennä sisään museoihin, koska itse olisin ollut kiinnostunu, kun tällanen ihme hissanörtti oon ;)
Siinä se sitten olikin! Kauempaa katsottuna luulee, etteihän toi nyt niin korkee eikä iso ole, mutta kun siihen viereen menee niin onhan se nyt ihan järkälemäinen. Tämä on ehkä yksi Washingtonin leimaavimpia maamerkkejä, ja sen näkeekin melkein missä vaan päin on. Tuolla on myös laki, ettei yksikään rakennus ihan siellä District of Columbiassa saa olla korkeampi kuin tuo monumentti. DC:n yleiskuva on siis aika lättänä, ja rakennukset on vanhoja, josta itse pidin. Tuolla historia oli tosi läsnäolevan tuntusta, mistä tuli myös vähän sellaset Eurooppa vibat.
Tuollanen vehreys jatkui esikaupungeista keskustaan asti ja noita puistoalueita Washington monumentin ja Lincoln Memorialin välissä ja ympärillä kutsutaan hämäävästi National Mall. Aluks olin ihan hämmentyny, että mikä ostoskeskus, mutta sitte mulle vähän selvennettiin asiaa XD
Tämä on World War II memorial, josta bongattiin omat statemme. Kaikki 50 statea ja myös kaikki territoryt löytyy tuolta.
Lincoln Memorial.
Donnan ja Terrin kaverilla Lynettellä oli mukana selfie stick, josta repi riemua niin kanssaturistit kuin me itsekin.
The Reflection pool ja Washington monumentti Lincolnilta katottuna. Oon nyt kohta vuoden opiskellu koulussa USA:n historiaa ja just viime aikoina niin monet tapahtumat on sijoittuneet just DC:hen, että oli ihan älyttömän siistiä nähdä ne kaikki historialliset paikat livenä ja vaan kuvitella ne tapahtumat sillä paikalla vuosikymmenten takaa.
Vietnam War Veterans memorial
Martin Luther King Jr. "I have a dream"
Jefferson Memorial tosta joen yli katottuna.
Tuolla painetaan ja suunnitellaan dollarit!
Seuraavana päivänä otettiin suunnaksi Potomac river. Maisemat oli upeita ja sää oli lähestulkoon täydellinen, kunnes alkokin sitten hirvee myrsky ja kelluttiin tolla meidän pikkuveneellä siellä sateen ja tuulen keskellä. Onneks Jimmy kuitenkin osas hommansa ja elossa ollaan muutamien hyytävien hetkien jälkeen!
Watergate! Muistatteko Watergaten skandaalia, jossa Presidentti Nixon muiden muassa murtautu Demokraattien päämajaan (tonne) ja kähvelsi arvokasta tietoa.
George Town University. Voin kertoo, ettei ole ihan halvimmasta päästä tuo koulu.
Siinä Lincoln vielä joelta katsottuna.
Viimeisenä päivänä mentiin vielä tsekkaamaan loput nähtävyydet ja ensin ajettiin Pentagonille ja Pentagon Memorialille. Pentagon on koko USA:n isoin toimistorakennus ja se vetää n. 5000 toimistoa sisäänsä. Se on siis Yhdysvaltojen armeijan päämaja, siis toimistot yms on
siellä. Se ei näytä isolta ulkopuolelta katsottuna, mutta se on siis neliön muotoinen ja sen sisälle on rakennettu kai viisi neliötä lisää täynnä toimistoja. Tuonne yritti yksi 9/11 koneista iskeä, mutta se osui onneksi vaan osittain tuohon rakennukseen, eikä aiheuttanut hirvittävää tuhoa. 180 kuitenkin kuoli ja heille on perustettu alla oleva Memorial. Nuorin kuolleista oli vuonna 2001 vasta kolme vuotias.
Upea patsasversio siitä kuuluisasta kuvasta Iwo Jimasta.
Sitten, USA:n kuuluisin osoite Pennsylvania Avenue ja Valkoinen Talo.
White House oli kaunis valkoinen talo. XD Olihan se ihan vaikuttava, mutta ei se mun lempparipaikka tuolla ollut haha. Mun mielestä olis ärsyttävää asua tuolla, kun kaikki tietäs, että se olis mun talo ja että mun talossa järjestettäs turistikierroksia hah. En nähny Obamaa höh :(
Sitten matka kävi Arlingtonin Cemeterylle, eli hautausmaalle, jonne sotilaita ja muita arvohenkilöitä on haudattu. Ala puolella on John F. Kennedyn hauta, jolla palaa ikuinen tuli.
Tuolla on montakohan, oisko 32 aaria ollu siis maata, jota peittää noi samanlaiset säntilliset rivit hautakiviä. Tilaa on vielä muutama aari (vai hehtaari? oon nyt vähän kujalla anteeks jos tulee ihan puppua tekstiä, mutta pointti on että toi on ISO), mutta nekin tulee seuraavien 5 vuoden kuluessa loppumaan. Vanhimmat haudat on sisällissodan lopulta eli 1800-luvulta.
Jos olit korkeammassa asemassa armeijassa, saat tuollasen vähän erikoisemman hautakiven valita.
General Leen talo.
Yhden lentokonteturman muistomerkki.
The Thomb of the Unknown Soldier, eli Tuntemattoman Sotilaan hauta. Tuonne on laitettu jokaisesta käydystä sodasta joku, jota ei olla tunnistettu. Nykyään melkein jokainen kuitenkin tunnistetaan, ja jopa joku vanha luu tai ruumiinosa oli pystytty monta kymmentä vuotta jälkeenpäin sijoittamaan, että kenelle se kuului.
Upea näkymä koko Washington DC:n ylle General Leen talolta, ja koko mäkisen hautausmaan korkeimmalta kohdalta.
Jos sulla on ikinä mahdollisuus käydä DC:ssä, MENE! Tuollaista noin vahvasti historiallista paikkaa ei varmaankaan USA:sta löydy (ok Pearl Harbour oli kyllä hieno myös, enkä nyt kovin monessa paikassa edes ole käynytkään, mutta tuolla on kyllä historiaa kerrakseen). Tämä kaupunki yllätti varsin positiivisesti ja vieläkin tuntuu, että nähtävää jäi. Ihana reissu. Kiitos kaikille, thank you all! Washington, see you again one day.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti