torstai 30. huhtikuuta 2015

PROM 2K15

Nyt on Promikin jo ohi ja täytyy sanoa, että oli kyllä taas yks parhaita muistoja täältä! Tässä viimeaikoina on tapahtunu niin pirusti kaikkea, että en hirveesti ehtiny etukäteen kelailla, että millasta se on, ja se odottikin kaikki ylitykset. Kävin meidän lähellä laittamassa tukan Erica-nimisellä tytöllä, jolle oon muuten ens viikolla menossa leikkauttamaan tätä kuontaloa, ja Erica teki sairaan hyvää työtä! Sitten mun kaveri Julia teki mun meikin ja kiiruhdin kotiin vetämään mekon päälle. Siitä lähettiin yhteen vähän fancympään järvenrantakämppään tohon ihan meidän lähelle ottamaan kuvia. Se talo oli varmaankin hienoin talo jossa oon elämäni aikana vieraillu. Oma ranta, pooli, vesiliukumäki, suihkulähteitä, iso tuuletettu terassi, sellanen "ajoympyrä" (mikskäköhän tota nyt kutsuis) etupihalla ja kakkosolkkarissa oli biljardipöytä, 5 telkkaria ja baari. Että ihan ok luukku sanoisinko. Saatiin kuvat otettua, mun kaikki läheisemmät kaverit ei kylläkääm ollu siellä harmikseni, ja otettiin party bus sieltä sinne oikeeseen promiin. Ite promi pidettiin jossain pienessä eläintarhassa, mikä oli ehkä vähän randomia, mutta koska se oli nätisti koristeltu ja muuta oli se ihan fine. Ite promissa viihdyttiin vaan jonkun 40 minuuttia, jonka aikana ehin ottaa kuvia Maddien kanssa ja vähän tanssia ja kuunnella Senior Notables Awardsit. Siellä julkistettiin sellasia materialistisia ja pinnallisia awardeja ja mun kaverit sai jotain pokaaleja haha.
DSC_0055 DSC_0057 DSC_0062
My relationship with Andrew in two pictures XD
DSC_0064DSC_0066DSC_0074DSC_0075
Yritettii ottaa siitä talosta vähän salakuvia, muttei oikein onnistuttu hah.
DSC_0085DSC_0089DSC_0092DSC_0098DSC_0100DSC_0106DSC_0107DSC_0115DSC_0117
Sovittiin Grantin kanssa että ollaan "picture dates" eli otetaan vaan kuvat yhdessä eikä mitään sen kummempaa. Vähän sellanen koristejuttu hehe. No, juuri ykskään kuva ei onnistunu, mutta ei sen niin väliksi!
FullSizeRender-7collage2
Meikän tukka ja yksityiskohtia! Naamasta kuva alla.
collage3collage4
Andrew otti kuvia ja vihaa mun posetuksia joita kuulemma "aina teen kun otan niitä mun selfieitä" XD puhuu snapchattailystä haha. Sitten se pisti mut poseilemaan hönöjä posetuksia hah.
collage5collage7
Ladies and gentlemen, this right here is class XD
collage9collage8
Nää kuvat musta ja Maddiesta otettiin promissa ja olin hauskaa saada kunnon kameralla otettuja kuvia!
UntitledUntitledcollage
En pystyny enää pitämään korkkareita jalassa, joten promiin päästyä otin ne pois jalasta ja laitoin meidän pöydän viereen lattialle ja tarkistelin aina tasasin väliajoin, että ne vielä oli siellä. Kun lähdön aika tuli, en kuitenkaan löytäny mun toista kenkää enää mistään? Olin ihan upset, koska tykkäsin niistä sikana. No niinpä mä sitten tyylikkäänä poistuin sieltä ilman toista kenkää. Onneksi sana ilmeisesti oli lähteny kiertämään siitä ja niinpä yks tyttö tänään lunchilla kysy, oliko multa kenkä hukuksissa. Vastasin, että joo niin pääsi käymään ja tää tyttö kertoi, että ne oli keränny kaikki ylimääräset kengät sieltä juhlapaikalta, ja että ne oli nyt löytötavaroissa. Niinpä onneks löysin sen kadonneen karkulaisen ja kävelin loppupäivän koulussa korkkari laukussa XD

Otettiin party bus takasin kotikulmille ja käytiin vaihtamassa releet ja mentiin yksiin after partyihin, ja oli kyllä myös hauska loppuilta! Oon vieläki ihan rakastunu mun mekkoon ja ootan jo että saan joskus pukee sen uudelleen päälle ja tuntea itteni prinsessaksi. Sain ihan tuntemattomiltakin kehuja siitä ja siitä tulee aina tosi hyvä mieli. Koko päivä oli tosi onnistunu ja super hauska!! Oon ilonen et joidenkin vaikeuksien jälkeen saatiin promi onnistumaan ja vietettiin ihana ja unohtumaton ilta mun seniorkamujen kanssa. Thanks once again everybody, I hope your night was as amazing as mine was!

P.S Hyvää vappua kaikille Suomeen! Meikällä edessä huomenna lähtö Jacksonvilleen stateihin, ääks. Pitäkäähän peukkuja :)

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Road to states // Track and Field

Mä muistan sen järkytyksen, kun ensimmäistä kertaa astuin meidän koulun juoksuradalle, ja tajusin sen olevan asfalttia. Asfalttia. Siitä hämmennyksestä on ollut aika pitkä matka tähän hetkeen, kun voin vihdoinkin todeta, että kaikki kivut ja jääkylvyt on ollu niiden arvosia. Ensi lauantaina käy mun matka Florida State Championshipeihin Jacksonvilleen.

Tämä kulunut track and field kausi on ollut kaikista parasta aikaa mulla täällä. Olen päässyt tekemään itelle tärkeetä juttua ja vielä menestymäänkin siinä. Vaikka cross country joukkue oli ihana, tämä teami oli mun mielestä vielä omaa luokkaansa. Meillä ei ollut sellasia aktiviteetteja ja yhteistoimintaa koulun ulkopuolella kuin XC:ssä, mutta treeneissä ja varsinkin kisoissa kaikki jaksoivat kannustaa ja tukea toisiaan tosi ihanasti. Jokaisen suorituksia oli aina joku kannustamassa. Alusta asti oli kuitenkin selvää, että meidän joukkue tulee olemaan pieni- sekä melko alkeellinen. Siitä huolimatta kaikki aina yritti ja monien enkat paukku tasasesti koko kauden. Paitsi mun. Meikän lähtötaso oli itelleni ihan kamala (täällä ihan kohtalaisen hyvä) ja mun pitikin laskea Amerikkaenkat ja Suomienkat erikseen. Suomessa mun tuloksilla ei tosiaankaan leijuttais, just tsekkasin tilastopajasta, että junnut tekee ihan hirveetä jälkeä varsinkin hypyissä. Muutenkin Suomen taso on paljon kovempi kuin täällä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tietenkin. Toisaalta, nyt on vertailussa koko Suomi ja vain Floridan osavaltio, mutta kuitenkin, oon ylpeä Suomesta, hyvää työtä!!
Untitled Kausi lähti vähän takellellen liikkeelle, olin viikon Hawailla ja ekoissa kisoissa, joita täällä meeteiksi kutsutaan, oli ihan järkyttävä sää (jopa Suomesta katsottuna, meillä on sentään hallit). Hyppäsin pituutta ja kolmiloikkaa, ja juoksin satasen aitoja ja satasta yleensä viestissä. Melkein puolissa kisoissa tein aina sen 4 lajia per kisa, mikä tarkottaa neljän lajin sullomista n. 4 tunnin sisään ja armotonta juoksentelua paikasta toiseen ja puhki poikki kulunutta kroppaa. Loppukaudesta mut armahdettiin ja annettiin keskittyä vaan lajeihin, joissa meillä oli menestymismahdollisuus. Kokonaisuudessaan on ollut tosi rankka kausi, ja monet viikonloput vietin kisoissa ja kotona nukkuen, koska viisi kertaa viikossa treenit plus yksi tai kaksi kisaa on hullu tahti.
 Tosiaan oikean juoksuradan puute hieman haittasi. Aitoja ei pystytty ottamaan tehoilla kertaakaan, koska eihän asfaltilla piikkareilla paljon juosta. Ekan kerran vetäsinkin piikit jalkaan ekojen kisojen lämmittelyssä. Kaikki kisat onneksi pidettiin kunnollisilla kentillä, joilla pystyi painelemaan kovaa. Pituuspaikalla lankku kuitenkin on harvinaista herkkua, kolmiloikassa sitä ei muistaakseni kertaakaan ole ollut. Asiaan, aidat siis takkusivat, mutta sain väännettyä naistenaidoilla kohtuullisen ajan 16.0 ja olin ihan suuttunut, kun en kertaakaan päässyt alle 16. Satasella väänsin johonkin 13.8, aika kamalaa hehhe XD Meidän 4x100 ei myöskään ollut kovimmassa kärjessä.

4x100 team! Alyssa, me, Arianna and Julia

Pituutta ja loikkaa tahkosinkin oikein urakalla. Varmaan valehtelematta kymmenen kisaa kumpaakin. 3-loikassa varsinkin menestyin täällä oikein hyvin, alotin kauden voittamalla kisan jollakin about 10.40 tuloksella ja viimesin voitto tuli 11.44 tuloksella. Päihitin viime kesän Suomienkan 2 sentillä hehe. Pituudessa aloitin kauden jollain varmaankin 4.40 ja viime kisassa vihdoinkin tein uuden enkan 5.10 ja rikoin vanhan kolmen (...) vuoden takaisen! Vihdoinkin työ palkittiin. Mun kanssa hyppäämässä on ollut ihana Nicole, josta on mulle tullut tosi tärkeä tuki ja ystävä kentällä. Nicolea eritoten tulee ihan satavarmasti kova ikävä. Myös meidän pikkujunnu Alyssa teki vakuuttavaa jälkeä loppukaudesta hyppäämällä ihan ekoissa 3-loikkakisoissaan 9.5 metrin tuntumaan.

Nicole <3

Mä en oikein koko kautena saanut mistään treenirytmistä kiinni, koska matkusteltiin aika paljon ja sain influenssan, joten ehjää harjottelukautta ei ollut ollenkaan. Eikä muuten ns. peruskuntokauttakaan. Taitaa Pirkkola odottaa oikein olan takaa meikäläistä pimeine ja sateisine iltoineen ens syksynä... Kuitenkin meille hyppääjille viikon treenirytmi oli kutakuinkin seuraava: maanantaisin juostiin joitakin vetoja ja mun tapauksessa myös aitoja, tiistaisin hypättiin, keskiviikkosin taas vetoja (aika usein meidän hyppyvalmentaja veti hyppääjät pois rankoista vedoista ja laitto tekemään jotain vähän iisimpää, mut tuntien en valittanu), torstaisin taas hypättiin ja perjantaisin oli ohjelman mukaan kuntopiiri, mutta tein sen tasan kerran, koska yleensä perjantaisin valmistauduttiin lauantain kisaan ottamalla ihan iisisti.

 Proud coach and happy athlete

Heti kauden aluksi koutsi totesi, että mulla on tsäännssit päästä osavaltion mestaruuskisoihin, ja siinä tulikin kauden tavote asetettua. Meidän District, eli noin 7 koulua yhteensä, ei ole kovin kova tasoinen hypyissä ja voitin District championshipit 3-loikassa ja olin toinen pituudessa. Olin just ollu kipeenä niin tulokset ei päätä huimannu, enkä saanu yhtään sellasta tärkeetä ison kisan tuntua. Toisin oli siitä viikon päässä Regional Championshipeissa, joissa taso on jo kovempi. Sain hyvät suoritukset (enkat) alle molemmissa hypyissä ja voitin loikan ja karsin itseni siis Stateihin. Lajin neljä parasta aina jatkaa eteenpäin siis. Districteihin saa mennä melkein kuka vaan, sieltä neljä parasta per laji jatkaa Regionaleihin ja sieltä aina sitten taas Stateihin. Pituudessa jäin puoli inchia (1.2 senttiä) neljännestä sijasta Regionaleissa, pikkusen otti päähän... Mut siitä sainkin hyvät motivaatiot loikkaan ja matka jatkuu siis lauantaina Jacksonvilleen.
  Kuten oon jo aiemmin todennu, niin sain täällä vähän staran maineen näillä mun hyppytaidoilla. Oon se the exchange student who jumps like crazy. On ollu hauskaa saada vähän tällasta huomioo, kun Suomessa sitä ei irtoo XD Ja tässä sosiaalisessa kulttuurissa ihmiset tulee kyselemään ja juttelemaan ja kyselee mistä oon ja enkkoja ja sen sellasta. Tällanenkin hauska vähän erilainen puoli on täällä. Kerran taisin päästä lehteenkin, jos en väärin ymmärtänyt haha.

Saatiin nimet Regional Championshipien paidan selkään hehe

I'm devastated since I'm not here next year going to meets and practicing with my Sickles team. But I'll keep creeping on your scores on FL-runners so y'all better keep doing great!! Big big thank you and I love you all!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Tuleville vaihtareille

1. Älä ota ennakkoluuloja. Vaikka esimerkiksi sijoitus tai koulu ei näyttäisi täydelliseltä, aina kaikelle kannattaa antaa mahdollisuus eikä sulkea mieltä! 

2. Yritä olla herättämättä odotuksia. I know, helpommin sanottu kuin tehty! Hirveiden paineiden luonti ei ole hyväksi. Esimerkiksi muiden vaihtareiden blogien luku saattaa olla hyvä jättää, jos tuntuu, ettei ittellä mene niin kovin ruusuisesti. (Ei niidenkään elämä oikeesti niin ihmeellistä ole, ei vaan niitä negiksiä asioita jaksa aina niin tänne laittaa (; ) 
I-smile-because-i-have-no-idea-whats-going-on
3. Koita valmistautua henkisesti. Se tulee olemaan maailman parasta, ja maailman hirveintä haha. Ja ikävä tulee kaikkea busseista perunamuussiin asti. Ainakin suurella osalla.

4. Katso leffoja/ tvtä/ lue enkuksi, myös paikanpäällä! Pistä vaikka ensin tekstitykset päälle, jos et ymmärrä. Pelkkä kuuntelukin auttaa, mutta kirjojen yms. lukeminen auttaa sanontojen, sanavaraston ja kieliopin petraamiseen.

5. Sano aina kyllä kaikelle mahdolliselle! Tätä en voi edes tarpeeksi korostaa haha. If you never give anything, you will never get anything.
tumblr_m3ax4ySwjA1rv4b92o1_500
6. Laita perhe, mikäli viihdyt siinä (ja vaikket aina viihtyisikään), aina etusijalle. Itellä kävi paristi niin, että pistin joitain ei sitten loppujen lopuksi ihan niin aitoja kavereita perheen eteen, ja nyt jälkeenpäin mietin, että nyt tekisin kyllä niitä asioita toisin.


7. Mene koulun harrastuksiin mukaan. Jos kohta 5 oli tärkeä, on tämä vielä sen kohdan tukipilari. Mene urheilemaan, näyttelemään, kannustamaan tai vaikka laulamaan koululla. Monille koulu on myös kaiken vapaa-ajan toiminnan tukikohta, jossa tuntien ulkopuolelta yleensä löytää ne parhaat kaverit. Terveisin kaksi kunnon kaveria tunneilta löytänyt.

8. Ota sosiaalisia tunteja (aina ei voi tietää, mikä on sosiaalista, mutta esimerkkinä voisi päätellä, että vaikkapa leadership tunti on sosiaalisempaa, kuin kielten opiskelu).
tumblr_m3ax8gugs91rv4b92o1_500
9. Älä ota basketball classia XDDD Itseasiassa tykkäänkin nyt siitä (oon myös oppinu heittään kolmosia ja viedään muita Benin kanssa three point shootingissa hehee), koska se on sellanen bs class päivän keskellä ja voi vaan heittää läppää kavereiden kanssa.

10. Älä vaivaa päätäsi koululla, se menee miten menee, opit vuoden aikana tulee aikalailla muualta kuin tunneilta!

tumblr_men2ct4N671r73ihqo1_400 
11. Pidä kuitenkin hyvät välit opettajiin ja administrationiin, se avaa monia ovia (älä joudu hankaluuksiin & silmätikuksi).

12. Sun pitää tuoda itseäsi esille ja vain tunkea mukaan, karu totuus on, että monia ei enää kiinnosta sinä niin paljon alun jälkeen, ellet ole erityisen hyvännäköinen tai supervahva luonne. Tässä vaiheessa oma halu saada kavereita punnitaan, jos joskus vuoden aikana lannistut,  älä lannistu tässä XD Eivaan, vuoden "tärkein" vaihe! 
tumblr_m3azo64hnb1rv4b92o1_500 
13. Jos sinulla on host-sisaruksia, älä takerru pelkästään heihin, vaan yritä luoda oma kaveripiiri. Tämä on mun mielestä tärkeää!

14. Sama homma vaihtareiden kanssa, vaikka tuntuu, että ne on ne läheisimmät ajatusmaailmaltaan, yleensä kaikki paikallinen hauska tapahtuu paikallisten kanssa XD ite toisaalta kaipasin vaihtarikavereita, mutta ainakin sain amerikkalaisia kamuja.

15. Yritä johonkin kirjoittaa ylös tai vaikka ottaa kuvia tai videoita vuoden aikana tapahtuneista asioista. Jo täällä ollessa on hauska seurata muutosta. (Saa karua todistetta jenkkikilojen lisääntymisestä. Eivaan, ihan muuten vaan hauska juttu tehdä!)
tumblr_m3s84sxvdz1rv4b92o1_500
16. Omalla kohdalla skypetys varsinkin perheelle on antanut paljon voimia (ja toki kavereillekin, kyllä te tiiätte <3) eli itse en lähtisi sitä niin säännöstelemään. Mulle joka toinen sunnuntai on ollut erittäin passeli väli kotiin puhumisen kanssa. Toki alussa kannattaa katkaista yhteydet melkein kokonaan pariksi viikoksi, jotta pääsee kotimaasta irti ja kunnolla uuteen elämään kiinni. En kuitenkaan itse pitänyt ajatuksesta lopettaa kaikki yhteydenpito, ei olisi kivaa palata omaan elämään ihan tietämättä mistään mitään. 

17. Kavereihin yhteydenpitämistä ei kannata etukäteen stressata, välillä tulee aikoja jolloin on enemmän aikaa puhella sinne ja välillä vähemmän. Oikeat kaverit sen ymmärtää ja ne pysyy kärsivällisinä oottamassa. 

18. Varoita kamuja etukäteen siitä, että yhteydenpito voi katketa pitkiksi jaksoiksi, tai ettei se ainakaan ole samanlaista kuin kotona.

19. Jätä aktiiviset Suomi-ryhmächatit ja yritä vaikka liittyä vaihtarichattiin. Vertaistukea saatavilla melkein 24/7.
bd3c80fef1e651382cb07c65418135ed
20. Pakkaa tosi maltilla! Ihan sama mihin päin lähdet, kamaa kertyy kamala määrä siihen mennessä, kun on kotiin lähdettävä. Plus et tiedä, millainen tulevan koulusi pukukoodi on todellisuudessa. Ja tuliaisten kanssa ei ole niin tarkkaa, alussa sähläystä riittää aina muutenkin niin ne jäi vähän varjoon. Toki suomalainen suklaa ei petä koskaan, sitä täällä rakastetaan!!

21. Ota todisukset mukaan jostakin 8.-luokasta lähtien, kun yritin päästä urheilemaan kilpaa koulun kautta multa vaadittiin todistuksia kasiluokasta lukion ekaan asti, sekä suomeksi että englanniksi. Jos aiot urheilla, pyydä järjestöäsi kääntämään todistukset englanniksi, Upi teki sen ainakin mielellään!

22. Pidä paperit järjestyksessä. Mulla on aina olleet täällä paperit hyvässä järjestyksessä samassa paikassa, eikä mitään hässäköitä ole syntynyt. Opettele myös käyttämään nettipankkia itseksesi ennen tänne tuloa.

23. Tärkein vinkki haha. Älä stressaa etukäteen. There's nothing you can do kun kaikki paperihommat on hoidettu ja viisumi ja passi kunnossa! Stressaa sitte paikanpäällä, vaikka kuinka chilli perusluonne sulla olis, aina tulee joku asia jännittämään.

Siinä vähän vinkkejä tuleville vaihtareille, toivottavasti edes joku sai vähän apua tän homman kanssa! Mä koen, että jos musta olis jotain hyötyä jollekin niin olisin ilonen, kun kerran täällä loppusuoralla jo ollaan. Faktahan on vaan se, että jokaisella on niin uniikki vuosi, että paha siitä on yhtään mitään mennä etukäteen sanomaan. Yritys hyvä kymmenen kuitenkin ;) Mun oma järjestö Up on toiminut lähestulkoon moitteettomasti ja heistä on tullut tosi hyvät fiilikset tähän asti. Paikallinen järjestö täällä, eli ISE, ei ole mikään erityisen hohdokas, mutta tuskinpa ne mitkään on (eikä sitä saa sitte btw itse valita). Kyselkää ihmeessä, jos on kysymyksiä, mä aina vastaan mielelläni! Instagramistakin saa kiinni, mut löytää sieltä nimellä zaaru, tulkaa ihmeessä seurailemaan meikän vikoja viikkoja paratiisissa :)

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Miten nyt meni ihan niin kuin noin omasta mielestä?

Kahdeksan kuukautta takana ja kaksi edessä. Paljon on opittu ja ihan varmasti on monet asiat menneet tältä paksukallolta hutiinkin. Kuitenkin, tässä vaiheessa vuotta alkaa väistämättäkin kelaamaan, että ensinnäkin mihin piruun se aika on mennyt, ja mihinköhän sen onkaan käyttänyt. Herää kysymys miten nyt meni ihan niin kuin noin omasta mielestä? 

Toi on vaikee kysymys vastata, eikä siihen ole ikinä yksiselittäistä vastausta. Ensinnäkin siis on vielä kaksi kuukautta jäljellä, mutta aikalailla yleiskuva tästä on jo muodostumassa. Mä oon aina ollut tosi ankara itselleni ja vaatinut täydellisyyttä. Jos en ole omia, yleensä suhteellisen korkeita, tavoitteitani saavuttanut, olen pettynyt. Tämä vanha dilemma vaivasi minua läpi vuodenkin. Vaadin itseltäni liikoja asioissa, joihin en itse voinut millään tavalla enää vaikuttaa. Vaadin itseltäni ja myös muilta asioita, joita ei vain voi vuodessa saavuttaa. Tämä haittasi mun omaa mieltä ja tästä vuodesta nauttimista. Vaadin myös täydellisyyttä, jota ei näin lyhyessä ajassa, tai kenties ikinä, saavuteta. Esimerkkinä ihmissuhteet. Monia samanlaisia ystävyyssuhteita ei voi saavuttaa vuodessa, joita minulla on Suomessa. Myöskään tuttavapiiri ei vain yksinkertaisesti pysty muokkautumaan yhtä laajaksi, kuin se vuosien mittaan muokkaantuu. Oppi numero yksi: Älä vaadi täydellisyyttä, vaan suhteuta asiat omiin mittakaavoihinsa niiden omissa rajoissa. (Aika paljon helpommin sanottu kun tehty by the way XD)
Untitled

Välillä tuntuu, että kaikki heittää pahasti häränpyllyä, eikä mikään ole hyvin. Kuitenkin, aina voi löytää kaikesta hyviä puolia. Jokaisesta päivästä löytää jotakin hyvää, josta ammentaa voimaa. Ja jos totisesti kaikki kusahtaa, saa siitä myöhemmin hyvän tarinan. (Meidän Miamin matka XD) Eli, oppi numero kaksi: Onnellisuuteen ei välttämättä tarvita paljoa, pienet hyvät asiat muodostavat hyvän ison kokonaisuuden, älä takerru negatiivisuuteen.

Viimeksi tänään kohtasin uuden kulttuurillisen (?) eroavaisuuden. Olen kipeänä ja mun host-vanhemmat pesee lakanoita vimmatusti. Ne halus välttämättä pestä mun lakanat jo kahdesti, koska ne kuulemma kerää pöpöjä. Aluks se ihan suoraansanottuna ärsytti mua, koska kyllä mä haluisin maata kipeenä sängyssä enkä lähtee johonkin evakkoon. Mutta nyt kun olo on jo parempi, olikin kiva mennä puhtaisiin ja bakteerivapaisiin lakanoihin nukkumaan. Oppi numero kolme: Avoimuudella voittaa pikemminkin kuin häviää, älä takerru vanhaan vaan anna uudelle mahdollisuus. 
Untitled 
Kun ekaksi saavuin tänne, en ymmärtänyt englantia puhelimen välityksellä puhuttaessa sanaakaan ja TV:nkin ymmärrys oli hankalaa. Jouduin kuitenkin itse selvittelemään monia hankaluuksia (myös puhelimen välityksellä) ja esimerkiksi koulussa oli kaikki asiat selvitettävä itse. Tässä vieraassa ympäristössä, ei omalla äidinkielellä puhuttaessa on ymmärtänyt sen, että oikeasti kaikki on vain sinusta itsestäsi kiinni. Sun on pakko seistä omilla jaloillasi ja ottaa se vastuu, joka sinulle kuuluu. Oppi numero neljä: Itsenäisyys on rankkaa, mutta et voi nojautua koko elämääsi johonkin toiseen ihmiseen. (Toki mun ihanat perheet ovat auttaneet mua aina niin paljon kun ovat pystyneet, kiitos heille! Varsinkin host-äidistä Terristä on aina ollut korvaamaton apu täällä.)
Untitled 
Nämä asiat voi tuntua tosi kliseisiltä monen korvaan ja varmasti jokainen ihminen älyää, että nuo ovat elämän perusrealiteetteja. Mutta tietää noiden asioiden olemassa olo, versus oikeasti toimia noiden ohjeiden avulla, siinä on vissi ero! Edelleenkään kaiken oppimani jälkeen, en osaa soveltaa niitä aina arkeen (ja vielä pari kuukautta alaikäinen pikku-Saara kuiskaa, ettei sitä aina jaksakaan, on helpompi vaikka kiukutella hehe). Pikku hiljaahan se hyvä kuitenkin tulee, eikö niin.
Untitled 
Tällä hetkellä yleiskuva on siis hyvä. Paikka ja perhe osui aika nappiin ja Suomi-järjestölle Upille peukut siitä, kuinka hyvin kaikki on heidän osaltaan mennyt. Paikallisen järjestön ISE:n toimintaan en ole tyytyväinen, mutta onneksi ei ole ongelmia omassa elämässä ilmennyt, niin ettei ole heihin tarvinnutkaan liiemmin pitää yhteyttä. On ollut rankkoja ja vaikeita hetkiä, hetkiä jolloin on miettinyt onko tämä nyt sen arvoista. On ollut hetkiä, jolloin ei olisi vaihtanut tätä mihinkään ja hetkiä, jolloin olen ollut onnellisimmillani koko elämässäni. Vuoristorataahan tämä vuosi vähän on, mutta se jo tiedettiinkin etukäteen. Kokonaisuutena sanoisin, että rankka, mutta ei rankin, mutta sitäkin antoisampi vuosi, jota tulen kaipaamaan paljon tulevaisuudessa. Onneksi mulle jää kaikki muistot tästä ja konkreettisestikin minulle jää tänne toinen koti ja rakkaat Suomi-kodin lisäksi. Siinä mielessä olen kuulkaa onnen tyttö.

PS. Kuvat jo tammikuussa olleesta Gasparilla Pirate Paradesta, jota vietetään joka vuosi Tampan merirosvohistorian "kunniaksi". Ihan hauska tapahtuma joka vetää sikana porukkaa rannan tuntumaan ja tiet tukkoon XD definetely jotakin sellaista, mitä ei Suomessa koe!