You miss 100% of the chances you don't take

Vaihtarina oleminen on jotakin sellasta, jota sellanen, joka sitä ei ole kokenut, ei ymmärrä. Ajatukset vuoden aikana käy läpi koko sen skaalan, mitä ne käy sun koko elämässä, mutta aika paljon nopeammin. Ite oon nyt puolessa välissä mun vuotta. Vähän yli itseasiassa. Kun lähtöön oli vielä kolme kuukautta, matkattiin perheen kanssa UPin infotilaisuuteen. Siellä kerrottiin kaikki "staget", jotka vaihtarin mielessä yleensä vuoden aikana ilmenee. Jet lag days, glory weeks, sitten joku turhautuminen ja asioiden realisointi, niihin tottuminen, syyllisyydentunto ja listalta löytyy vielä joku muukin. Tässä tapauksessa mun päässä on käyty läpi jokainen taso, joka mulle tähän mennessä kerrottiin tulevan. Ensimmäiset viikot tai oikeastaan pari kuukautta oli tosi hyviä. Sitten tuli karmaiseva marraskuu ja tasottava joulukuu kaikkine juhlineen. Nyt oon vähän tottumassa tilanteeseen ja oikeestaan mulle realisoituu, että piru, täähän on mun elämä täällä. Sitä pitää elää, eikä vaan ihmetellä. Yks poika kerran mulle tokas yhen viisaimmista asioista, jonka oon kuullu täällä. Valitin, kuinka mikään ei onnistu, kukaan ei ymmärrä mua ja musta tuntuu, etten kuulu tänne. Ettei tää oo mun elämä. Se vastas mulle, että tää on sun elämän nyt ja seuraavan vuoden, parempi tottua. Ja siitä asti oon vedelly ton neuvon voimalla. Tää ei ole mun loppuelämä. Tää ei määrää, minkä ammatin saan, kenen kanssa avioidun ja elän tai kuinka monta lasta saan. Tää on mahdollisuus, johon on tartuttava, vaikka kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Joskus on uskallettava vaan hypätä pää edellä. Syvään päähän, kuten Andrewkin tästä mun vuodesta totesi. Tää on mahdollisuus, josta olen erittäin kiitollinen.

Mitä sitten käy, kun tuun takasin? Kuka mua oottelee, ja kuka ei? Miltä musta tuntuu palata takasin elämään, joka ei yhtäkkiä olekaan enää se ainoa elämä? Joka ei välttämättä ole se hohdokkaampi, mutta se on se, jonka varaan mun tulevaisuus rakentuu. Ihan yhtä yhtäkkiä mä olen takasin Suomessa kuin lennähdin tänne. Suomessa, jossa kaikki tutut on, mutta samalla joudun jättämään kaikki mun läheiset tänne, tietäen, etten varmaankaan näe suurinta osaa enää koskaan. Tällaset jutut mietityttää kuulkaa. Nää mietityttää.

Idyllinen Florida

Tässä jo melkein kuukauden vanhoja kuvia Safety Harborin jouluparaatista, jossa kävin täällä törmäämäni suomalaisperheen kanssa. Nää on jo vähän (heh) ohi ajankohdasta, mutta ilosia värikkäitä kuvia eniveis niin mikäs siinä. Safety Harbor on todella kaunis ja idyllinen paikka. Tosi stereotyyppinen symppis pikku Floridalaiskaupunki. Tolloin oli myös tosi nätti sää. Ja joulunen. XD

Vähäsen tuoreempaa kuulumista nyt sitten. Kaikki sujuu oikeestaan kovin hyvin. Kokeista tuli tosi hyviä arvosanoja, tunnit vähän vaihtu ja trackin try outit on maanantaina. Mun basketball tunnilla on 72 poikaa ja minä. Oon siis ainut tyttö koko tunnilla. Saas nähdä, pysynkö siellä vai meneekö vaihtoon XD Se on kyllä rentoa ja koutsit, jotka sitä pitää oli ihan että joo sä voit tehdä ihan mitä haluut, ei ole väliksi, mutta älä vaan jätä meitä! Mä tuumasin, että no annetaan mahdollisuus. Tähän mennessä oon tekstannut, nukkunut ja jutellut sillä tunnilla. Pallotoucheja on nolla hah. Toinen uusi tunti on folklore, joka käsittää kansantarujen ja muiden vanhempien tarinoiden lukemista ja kertomista, sekä niiden taustojen selvittelyä. Oon oikeestaan ihan innoissani! Hissassa käsitellään toista maailman sotaa ja oon ihan kikseissä, kun kerrankin voin pätee kun Euroopasta puhutaan. Mitään maailman mullistuksia ei oo käyny täällä, "talvi" ehkä alkaa vähän väistymään. Oon hengannut paljon kavereiden seurassa ja aiotaan treffata myös toisen Upin Floridavaihtarin Sakun kanssa! Tällasta tänne, mukavaa viikonloppua sinne.

 Hawaii countdown: 9 päivää!!

The cure for anything is salt water – sweat, tears, or the sea

Kiitti kysymästä, hyväähän tänne kuuluu! Vähän kuvia teille tähän päivään Clearwaterin rantsusta. Sinne lumen keskelle muhaha. Noei, ite oon taas ensi vuonna siellä ihan samassa jamassa, että ei pitäis liikaa naureskella. Nautin tästä nyt niin paljon kun vaan ikinä kykenen. Homman nimihän on se, että meikä on jo yli puolessa välissä vuotta täällä. Hienoinen puolivälinkriisi iski, mutta yritän pistää katseen tulevaan kevääseen, meinaan tapahtumaa riittää! Ja jos viime syksykin meni ihan ohi noin silmärärpäyksessä, miten nopeesti mahtaakaan tää kevät lentää. 16 päivän päästä minä ja Inga lennähdetään Hawaille kuuden päivän ihanalle lomalle, sitten olisi suunnitelmissa matkata hieman perheen kanssa, sen jälkeen spring breakiin ei ole enää pitkä aika ja spring breakista pääsiäiseen on ehkä kaksi viikkoa. Huhtikuun lopussa on prom, jonne mulla on kuulkaa kova tavote päästä! Tällä hetkellä ei näytä niin valosalta, mutta onhan sinne vielä pitkä aika. Hah. Sitten alkaakin vika kuukausi koulussa ja senioreiden valmistuminen, sen jälkeen vikat viikot täällä ja kotiin. Aika hurjaa. Huhhuh onneksi ei kuitenkaan olla vielä tossa vaiheessa, vaan mulla on vielä kokonaiset 5 kuukautta aikaa nauttia kaikesta ainutlaatusesta täällä! Pitäis varmaan alkaa elämään hetkessä enemmän ja enemmän. Toisaalta, sekin on helpommin sanottu kun tehty, mutta yritys on kova. Siinä teille vähän fiiliksiä tältä hetkeltä. Nyt niihin kuviin!

Nää ekat kuvat on jo pitkän ajan takaa, ehkä joku kaksi kuukautta sitten otettuja, ja ne on otettu auringonlaskun aikaan. Silloin oli niin ihana valaistus ja tunnelma, aah. 

Sitten joululomalta kuvia, kun käytiin Taylorin kanssa rusketusvisiitillä siellä. Oli tosi lämmin päivä, harvinaista jopa Floridalle tähän aikaa, joku ehkä 28 astetta. Taivas oli melkein pilvetön ja tosi sininen! Tuuli onneksi toi pientä viilennystä välillä, koska toi hiekka kuumenee aikamoiseksi kun arska porottaa. Mutta en valita. Minulle, jolla suurimman osan ajasta on enemmänkin kylmä, kuin liian lämmin, ei voi koskaan olla lämpöä liikaa. Ellei siinä joudu juoksemaan sitä kuutta kilometriä. Silloin on eriasia. Ja siis joo, rusketus lähtee täälläkin vaikka onkin lämpimämpää kuin Suomessa. Ja uskokaa pois, täälläkin valitetaan siitä valkoisuudesta...

Vikat kuvat on tältä viikolta, kun vaan nopeesti pistäydyttiin siellä. Oli kylmä, tuulinen ja vähän sateinen päivä ja tällä kertaa valaistus oli tosi harmaa. Mutta tykkäsin siitäkin! Mun mielestä on niin cool, miten moneksi toikin ranta muokkautuu. Kylmänäkin päivänä voisin kävellä sitä loputtomiin ja vaan kuunnella aaltojen ääntä. Rakastan. Tällasta mulle tulee niin kova ikävä, koeviikon jälkeen vaan päätetään ajaa rannalle ja syödä ravintolassa, jossa ei ole seiniä.

Meidän "koeviikko" päättyi täällä eilen ja ensi viikolla, pitkän neljän päivän viikonlopun jälkeen keskiviikkona, palataan takasin kouluun uuden lukkarin kera. Vihdoinkin tunnit vaihtuu, kiva saada vähän uudistusta päiväohjelmaan. Uutena mulle tulee basketball- ja folklore-nimiset tunnit. Koeviikko täällä oli ihan vitsi (muillekin kun vaan mulle, jonka arvosanoilla ei oo väliä), en lukenut yhteenkään kokeeseen. Koko viime viikko tehtiin kaiken maailman koekertailuja ja asioita käsiteltiin uudelleen ja uudelleen moneen kertaan. Odotellaan nyt arvosanoja, mutta sen ainakin tiedän, että sain koko luokan parhaan tuloksen US Historyn kokeessa. Noloa. Amerikkalaisille meinaan. Täällä meillä oli kaksi koetta per päivä ja päästiin ulos 11.40. Ehdottomasti preferoin meidän koeviikkojärjestelyä kotona ja sitä, että se on sen viisi kertaa vuodessa. Muuten, täälläkin oli nyt hirvee valitus tästä exam weekistä ja monet seniorit hehkutti, kuinka ei ole enää yhtäkään koeviikkoa jäljellä high schoolissa. Noh, odotelkaa vaan sinne collegeen menoa, kun todellisuus iskee XD kuulostan hieman aliarvioivalta näitä oppilaita kohtaan, mutta viimeks itse oon törmännyt näin iiseihin kokeisiin ehkä 8.-luokalla. Tai ei oikastaan, koska silloinkin jo piti kirjoittaa esseitä. Toki jotkut ottaa jo college-kursseja nyt high schoolissa ja ne on vaikeampia! Vastaa varmaankin meidän lukiota aineesta riippuen. En tiedä, olenko aivan väärässä, mutta musta tuntuu, että collegen ainakin eka vuosi vastaa suurinpiirtein meidän lukiota. Koska täällä high school on aikalailla yläastemeininkiä. No mutta juuu, ei ole koulujärjestelmä täällä niitä helmimpiä, ihan ilolla palaan Märskyyn ensi vuonna! Yritän pistää kuvia tulemaan mahdollisimman pian taas, mulla on niitä vielä paljon joululomalta jäljellä :)