HOMECOMING 2014

Koko homecoming week ja viikonloppu oli aivan ihana. Lukeutuu varmaan yksittäisiin hauskimpiin kokemuksiin mun kouluelämässä! Teinkin erillisen postauksen viikosta ja nyt itse varsinaisista hoco-kuvista, jottei yhdestä postauksesta tulis niin jumalattoman pitkä. Tähän alle tulee siis jäätävä kuvapläjäys ennen tansseja otetuista kuvista, jotka otettiin superkauniilla paikalla suihkulähteen edessä ihan meidän lähellä. Itsehän oon junior, mutta monet mun kavereista on senioreja, joten päädyin ottamaan kuvat ja menemään bussiin seniorien kanssa.
Whole homecoming week and weekend was awesome. I enjoyed them and the famous high school spirit so much. This whole thing is one of the loveliest events in my school life. This definitely is something that you will never experience in Finland. Here are photos from the actual dance day. We took them near our house by a beautiful water fountain. I'm a junior but many of my friends are seniors so I went to their pictures and bus.

Siinä vähän mun lookia! Mekossa oli hirvee ettiminen, mutta löytyhän sellanen lopulta. Täällä tyyli on lyhyt ja kireä, kuten kuvista huomaa. Homecomingissa saa pitää myös pitkää mekkoa, mutta täällä se on ilmeisesti enemmän prom-juttu. Kävin meikissä ja kampaajalla, tykkään jäljestä tosi paljon! Tuli kuulkaa ihan rinsessa olo haha.

My look on Saturday! I had a real struggle finding my dress but thank lord I finally found it. Dresses here, as you can see, are short and tight. I think that long dresses are okay too, but as far as I know they are here more prom kind of a thing. I got my hair and makeup done and I felt like a princess haha. I really liked how they looked tho!

Tässä on mun vaihtarikamu Song kiinasta. Song oli napannu itelleen aikamoisen kuumiksen deitin Sofian josta on kuvakin alempana.

Here is my fav Chinese Song. He had quite a good-looking date Sofia, well played Song ;)

Kirsten, Sofia (!), me and Olivia

Kuvien jälkeen kävästiin Robertin luona ja siitä lähettiin bussilla kohti USF centeriä, jossa tanssit pidettiin. Itse tansseista mulla ei oo yhtäkään kuvaa, vasta jälkeenpäin tajusin, että ois ehkä ollu kiva joku kuva ottaa. Noh, yleensä kuvattomuus tarkottaa, että on ollu hauskaa, joten otetaan tää sen kannalta. Tanssit oli enemmänkin disco ja meininki oli (taas) suoraan kuin high school leffasta. Porukka tanssi oikeesti ja mäki pökkelö siellä menin muiden mukana. Siellä kruunattiin myös homecoming court, eli freshmeneistä lord ja lady, sophomoreista duke ja dutchess, junioreista prince ja princess ja senioreista king ja queen. Tän jälkeen aika pian lähdettiin bussilla takasin kohti Robertin taloa. Ehkä vähän liiankin nopeesti, sillä musta tuntu että meno vasta alko paraneen siinä vaiheessa kun tehtiin lähtöä.

After pics we went to Robert's house and then to the USF center by our bus. It was so much fun! And the actual dance was fun too, it was like a disco haha. Everyone really danced and even I was there dancing what I don't usually do. The homecoming court was also published there and I'm really thinking that gorgeous Kirsten or Sofia should have been elected as the queen. 

Love you Tay!

Robertilta jatkettiin meidän afterparty paikkaan ja täytyy sanoa, että hauska ilta oli kyllä hauska loppuun asti! Kaikki sujui hyvin ja kommelluksilta vältyttiin. Ihania muistoja jäi ja kuten jo sanoin, tää on jotakin sellasta mitä ei montaa kertaa koe! Kiitos kaikille, jotka oli mukana tekemässä tästä mulle suomalaiselle hönölle ainutlaatusta.
From Robert's we moved to our after party and I have to say that nice evening was very nice till the end! Nothing bad happened to anyone and everyone seemed to have good time. Lot of memories and stories to tell :) Thank you everyone who made this unique to this Finnish girl!

One more thing, I have the most good-looking friends in the whole Tampa don't you think!?

PS. No, I didn't wear those killer heels the whole night XD

Postasin nää nyt vähän aiemmin jo teille kun olin niin innokas näyttämään kuvia meidän meiningestä!

HOMECOMING WEEK

Homecoming spirit weekin ideana on nostattaa yhteishenkeä koulussa homecoming gamea, eli perjantaisin pelattavaa kotijenkkifutismatsia ja itse tansseja varten. Silloin pukeudutaan eri teemojen mukaan eripäivinä ja tää on ihan totaalisen erilaista kun Suomessa. Täällä kaikki oikeesti pukeutuu ja panostaa tähän hommaan mikä on ihan sairaan mahtavaa!! Meidän homecoming viikko alkoi vapaapäivällä maanantaina, jonka vietin racen(!!) ja shoppailun merkeissä. 

Tiistai: Twin day

Minä, Olivia ja Abby päätettiin olla kolmoset ja oltiin "three blind mice" Shrekistä ja jostakin jenkkiläisestä tuutulaulusta vissiin XD en oikein edes tienny mistä toi tuli, mutta porukka tunnisti meidät heti ja kehuja tuli pitkin päivää. Alla kuva meistä. Oli hauskaa olla noiden kahden kanssa "triplets", koska me kaikki ollaan ihan erinäkösiä. Mulla on skandinaaviset vaaleet juuret, Olivian perhe on Etelä-Amerikasta ja Abbyn taas alunperin Afrikasta. Oltiin siis aika kaukana kolmosista mutta hauskaa oli haha!

Keskiviikko: Wayback Wednesday

Sai valita ottaako throwbackkia ihan omasta elmästä vai menneiltä vuoskymmeniltä. Päätin ite olla 60-luvun hippi ja musta onnistu aika hyvin. Päheet pökät vai mitäs sanotte. Mukavat kun mitkä muuten! Alla muutama kuva eri tyyppien kanssa, monilla oli tosi hienoja asuja!

Oikeenpuolimmaisen kuvan Maddie oli 50-luvun kotirouva jota sen mies oli piessy, siksi musta silmä haha. Se oli myös oikeesti leiponu cookieseja kotona edellisiltana ja toi ne kouluun, onnekseni syön lunchia yhdessä Maddien kanssa ;)

Musta ihan huikee toi Abbyn Afrikka-asu XD

Torstai: Character Day

Tää oli  mun lemppari!! Olin Prinsessa Elsa, se päähenkilö, Frozen-leffasta. Googlatkaa ihan huviksenne se hahmo niin näätte, että meissä on oikeestikin jotain samaa haha. Musta oli sika hauskaa olla prinsessa yhen päivän. Sen verran oon jopa rentoutunu täällä Amerikanmantereella että menin ja lauloin pätkän "Let it go"-biisiä keskellä hissantuntia open pyynnöstä. Let it go on siis Frozenin tunnari. Ihmiset arvas aina melkein heti kuka olin ja muutama halus jopa ottaa kuvia mun kanssa XD

Muutamat XC-tytöt oli alieneita tai space girlssejä ja ne näytti sika mageilta!! Harmittaa ku en saanu niiden kanssa kunnon kuvaa.

Elsa ja Helinäkeiju!

Perjantai: Spirit Day

Seniorit pukeutu mustaan, juniorit vihreeseen, sophomoret harmaaseen ja freshmenit valkoseen. Noi on siis koulun värit. Ite pistin vihreen paidan päälle, bandanan päähän ja helmet kaulaan. Monet oli panostanu vielä paljon kovemminkin! Kuvia mulla tältä päivältä ei oo. Koulupäivän lopuksi oli "Pep rally", jolle ei oo minkään näköstä suomennosta tai vastaavaa tapahtumaa Suomessa XD Siellä käytännössä huudettiin amerikkalaistyyliin ja tyhmäiltiin opettajien johdolla. #OnlyinAmerica.. Tolloin illalla oli sitten myös homecoming game, jonka Sickles voitti aika murskaluvuin oisko ollu 49-6? Hauska päivä tääkin oli, mutta odotukset oli jo lauantaissa!

Tähän mennessä ehdottomasti hauskin kouluviikko täällä, ja tällasta jään niin paljon kaipaamaan Suomeen palatessa. 

Busch Gardens Video

Keskiviikkona viikko sitten en menny kouluun kun oli vaan PSAT-test (harjotustesti collegen SAT testejä varten) jota mun ei tarvitse tehdä kun en collegeen ole menossa. Joten lähdettiin momin ja Jessen kanssa läheiseen huvipuistoon Busch Gardensiin. IHANA PAIKKA! Jokaiselle Tampassa lomailevalle turistille ehdoton must see! Sieltä löytyy niin eläimiä, teatteri, ravintoloita kuin itse vuoristoradat. Eli ei mitään Lintsi-tyyliä niin sanotusti hehhe. Nojoo, paikkana se on siis tosi kaunis ja vietettiin ihana päivä säänkin salliessa täydellisesti. Tosta videosta saatte noin triljoona kertaa enemmän irti kuin mun selityksistä, joten antaa mennä. Pahoittelut laadusta, kaikki kuvat ja videot on otettu puhelimella. Aion mennä tonne vielä kuvaamaan pelkkiä eläimiä. PS. Mun suurin rakkaus on kirahvit tällä hetkellä!

  

Translation: Wednesday a week ago we visited magical Busch Gardens. I love the place already! It was so beautiful and me, Terri and Jesse had blast in the roller coasters etc. All the animals (I didn't even see them all) are so cute and they make the atmosphere being like you were in Africa. I got to say that this place is not in the same levels with Finland's amusement parks. This is hundreds of levels higher. PS. My biggest loves are giraffes at the moment!

Kulunut viikko on ollu täällä vietetystä ajasta ehdottomasti rankin, kiireisin ja hauskin!! Kyseessä on nimittäin homecoming spirit week. Siitä ja itse huomenna koittavasta homecomingista lisää pian omassa postauksessaan!

If I had to describe my life at the moment with one word, it would be enjoyable

70 päivää, 10 viikkoa ja kaks ja puol kuukautta Floridassa vietetty. Aika menee nopeesti. Alan tottumaan mun kotiin ja muutenkin elämänmenoon täällä. Tosi nopeesti musta tuntuu, että sopeuduin tänne, mutta nyt alkaa tuntumaan kodilta. Koulu tuntuu jo samalta kun Suomessa, tosin vähän helpompana versiona. Toki täällä on ihania plussia edelleen, joista nautin. Parisen viikkoa sitten sunnuntaina oli täydellinen sää, noin parikyt astetta lämpöö ja pientä tuulta just sillai, että tarkeni kumminkin sortseilla ja aurinko paistoi. Terri ja Andrew lämmitti uima-altaan ja pisti hot tubin päälle, voin kertoo että kyllä siinä oli kuulkaa ihmisen hyvä olla. Alla kuvia tältä ihanalta päivältä. Vielä seuraavanakin päivänä oli täydellinen sää juosta ulkona ja nautinkin siitä ja vetäsin hyvän treenin viikon alkuun. Meillä oli ohjelmassa 3x1mile suunnilleen kahdeksan minuutin palautuksilla. (Niille, joille mailit on epäselviä niin 1 mile= 1,6 km.) Ihan viimepäivinä sää on myös ollu samankaltanen ja oon kyllä nauttinu siitä täysillä. Oon myös tehny aika rankkoja treenejä ja kehitystä alkaa taas tapahtumaan juoksurintamalla.
Musta on tullu jo ihan aito pikku-floridalainen. Nyt muutamana päivänä on ollu viileempää siis ja jouduttiin pistämään lämmitys autossa päälle ja penkinlämppärit hurisemaan. Yks päivä oli oikeesti vilposta ja olin ihan jäässä koko päivän ja häpeäkseni vielä valitinkin asiasta. Lämpöä oli muistaakseni 15-18 asteen verran... Että nopeesti siihen lämpöön näköjään tottuu. Toi 18 astetta on ihan sellanen lämpö, jossa Suomessa hiihdeltäs tyynesti sortseissa ja autossa olis ilmastointi päällä. Mut ei, tää fifi täällä päässä vaati autossa lämmöt täysille XD Sama homma on oikeestaan kuumuuden kanssa. Siitäkin jo oon vähän alkanut valittaan, tollasesta en olis uneksinukaan vielä kuukaus sitten. Jos jossain sisätilassa ei oo ilmastointia, huomaan sen välittömästi ja huomautan asiasta haha.
Huomaan myös, että small talki jo luonnistuu, eikä oo enää haaste jutella tuntemattomille tai heittää läppää heidän kanssaan. Amerikka on tuonu mussa esiin paljon enemmän avoimuutta kun mitä olisin ite uskonu että musta löytyy. Aloin muutama viikko sitten näkemään unia englanniksi ja oikeastaan ajattelen enkuksi melkein koko ajan lukuunottamatta hetkiä jolloin kirjotan tai luen suomenkieltä. Oon myös alkanu kuuntelemaan country-musaa uskokaa tai älkää! Ja vielä nautinkin siitä! No ei vaiskaan, country-biisit vaan tekee mut aina hyvälle tuulelle. Ja jos saan esimerkiksi ravintolassa valita mitä juon, tilaan aina lemonadee. Se on ihan parasta! Sellasta vähän kirpeetä limuntapasta ilman hiilihappoja. Rakastan myös pumpkin spicea, ennen kun tulin en oikeen edes tienny miltä pumpkin spice maistuu, mut nyt ymmärrän sen kohkauksen aiheesta. Tosin Starbucksin Pumpkin Spice Lattea en ikinä oo maistanu hehe. Tätä kyseistä pumpkinia löytyy vikasta kuvasta!
Meitsi on myös kunnostautunu auton ratissa, alettiin (vihdoin) ajokoulutunnilla ajamaan! Huhuh oli kyllä kuumottavaa aluks, mutta nyt jo pidän siitä. Sain myös vihdoin luvan alkaa urheilemaan Sicklesille, eli oon menossa juoksemaan ekaa kunnon kisaa ensi maanantaina. Joka muuten on myös vapaapäivä koulusta hallelujaa se tulee tarpeeseen. Tosin race alkaa 8.30 aamulla joten se niistä aamu-unista... Oon menossa basketball teamin tryoutteihin, saas nähä kuin se luonnistuu! En tiiä yhtään tuunko pääsemään teamiin mutta yritetään.
Myös ihania uutisia helmikuulle! Oon lähössä ihanan Ingan kanssa, ja muutama muukin tuttu vaihtari tulee, HAWAIJILLE! Awesome or what?! Toi on siis sellanen ISE:n matka vaihtareille helmikuun alussa. Siitä enemmän kun se alkaa olemaan ajankohtasta. Mutta tarviiko vielä kertoo kuinka innoissani oon!! En malta oottaa. Myöskin tällä hetkellä ootan sikana thanksgivingiä kun meillä sitä ei vietetä ja joulua, koska se tulee olemaan niiiin erilainen. Pääsiäisenä tapahtuu myös toivottavasti jotain kivaa joten sitäkin oottelen jo. Homecoming eli sellaset vähän fancymmat "tanssiaiset" onkin jo ihan oven takana ja ai että odottelen ihan innoissani sitäkin. Siitä lisää myöhemmin enemmän.

8 DAYS UNTIL HOMECOMING

41 DAYS UNTIL THANKSGIVING

68 DAYS UNTIL CHRISTMAS

108 DAYS UNTIL HAWAII

170 DAYS UNTIL EASTER

Eli tässä vähän tulossa olevia juttuja, tottakai kaikenlaista tulee tässä välissä tapahtumaan mutta tässä näitä isoimpia! Mun muuten pitäs kunnostautua ihan tosiaan tossa käännösten kirjottamisessa, mutta kun koko viikon vääntää tekstiä enkuks se ei oo ihan se eka asia jota tekis mieli tehä heti kärkeen perjantaina XD Olipas mulla paljon asiaa. Noh, parempi näin päin näitä on sitten kiva lukee myöhemmin.

How it really goes

Oukkidoukki! Yleisön pyynnöstä alan ehkä kirjottelemaan enemmän mun ihan arkisista päivistä. Mun arkipäiviinhän ei oikeesti paljoa mahdu, eikä ne yleensä ihan kauheen kiinnostavia oo mutta mikäs siinä jos teitä siellä Suomessa kiinnostaa. Tää postaus kertoo mun normaalin arkipäivän kulusta, eli tää on sellanen peruspohja mun normipäivään!

Herätyskello menee päälle klo 5.45. Herään yleensä suoraan unesta, eli olen viitisen minuuttia totaalisen pihalla kaikesta ja yritän päästä ylös lämpösestä sängystä. Kiskasen vaatteet päälle ja painelen vessaan. Teen pakolliset aamutoimet ja otan laukut mukaani omasta huoneesta. Käpyttelen keittiöön, syön aamupalan, pakkaan lunchin ja täytän vesipullon. Tässä vaiheessa kello on  6.45 ja toivottavasti jompi kumpi host-vanhemmista on ylhäällä ja valmiina heittämään mut kouluun. He on tosi kilttejä, mikään vaatimus ei sano, että heidän tarvitsee viedä mut aamulla kouluun kun koulubussikin kulkee. Se on tosi aikasin meidän pysäkillä, jo kello 6.30. Vielä kertaakaan en oo siis sellasella kirkkaan keltasella perinteisellä koulubussilla menny, mutta veikkaan, että senkin aika tulee vielä kyllä!

Kouluun saavun yleensä n. 7.15 ja painelen suoraan mun lokerolle ja meen cross countryn päämajaan, eli meiän koutsin omaan luokkaan. Sieltä sitten ekalle tunnille, joka on matikkaa. Koulupäivä siis kuluu joka päivä samassa järjestyksessä, eka matikkaa, sitten ajokoulu ja psykologiaa. Tässä välissä käyn syömässä lunchin siellä cross country-luokassa muutamien mun kamujen kanssa, koska en oikein fiilaa lunch roomia. Siellä on kauhee mökä koko ajan, ja koska mulla sattuu olemaan 1. lounas eikä 2., suurin osa mun kavereista ei edes oo lunchilla samaan aikaan mun kanssa. Meillä on siis kaks lounasta, koska muuten ruokalan jonot ulottuis taivaaseen ja lunch roomin mökä olis jo liian paha eikä kaikki mahdu sinne samaan aikaan. Sitten lukkarista löytyy enkkua, espanjaa, meribiologiaa (kaikki, jotka mua vähänkään tuntee nauraa tälle kurssivalinnalle, mutta marine science on oikeestaan rentoo ja hauskaa) ja lopuksi historiaa. Viimeinen kello soi 15.00, paitsi maanantaisin, jolloin on "early release schedule", mikä tarkoittaa, että tunnit on lyhyempiä ja päivä päättyy jo kello 14.

Seruaavaksi suuntaan vaihtamaan treenikamat päälle ja kokoonnutaan joukkueen kanssa meidän luokassa. Coach antaa ohjeet mitä tehdään ja siitä sitten kuluu seuraavat n. puol toista tuntia juosten. Treenin jälkeen ihana Taylor (kiitos!), joka asuu samalla asuinalueella mun kanssa, heittää mut yleensä kotiin. Syön, teen läksyt, käyn suihkussa, vaihdan päivän kuulumiset perheen kanssa, katson ehkä vähän aikaa telkkaa heidän kanssaan. Teen seuraavaa koulupäivää varten lounaan valmiiksi, pakkaan treenikamat ja valkkaan vaatteet. Tässä vaiheessa kello lähenee jo kahdeksaa tai ehkä jopa villisti puoli yhdeksää ja onkin jo Saaran aika mennä nukkumaan. Valo sammuu yleensä viimeistään vähän yli yhdeksän ja rättiväsynyt tyttö nukahtaa ihanan leveeseen sänkyynsä. Sama toistuu viisi kertaa viikossa, viiden minuutin viivästyksillä aikataulusta ;)

P.S Paitsi koulussa en voi lipsua aikataulusta, kolme kertaa saat yhdeksässä viikossa olla myöhässä tunnilta tai ropsahtaa jälki-istuntoa!

Lopuks pari kuvaa viimeajoilta.

Meidän pihalla on Cocktailtree, joka siis tarkottaa että siinä kasvaa erilaisia sitrushedelmiä eri vuodenaikoina! Nyt oli bongattavissa greippi ja sitruuna vissiin.

Käytiin tollasella flea-marketilla ostamassa safkaa ja mä ostin paljon hedelmiä mun koululunchia varten! Hinnat on halvempia, mutta laatu sama. Ja tuolla oli hauska tunnelma, pitänee palata uudelleen vähän paremmalla ajalla!

Yhellä viikolla sato niin pirusti, että uima-allas meinas tulvia yli. Yleensä veden ja reunan välillä on noin 20 cm:n erotus. Vesi myös kylmeni dramaattisesti.

Nää maisemat on yks sadasta syystä miks rakastan Floridaa.

Ja tää toinen! No ei vaan älkää huolestuko, en oo ainakaan vielä tarvitsemassa kahta istuinta yhden sijaan paluulennolle ;) Anni ja Leo olisitte taivaassa täällä...

Meitsi kokkas italialaista ruokaa suomalaiseen tapaan ja mun perhe oli ihan myyty! Kuvitelkaa mun kokkaustaidoilla XD Teki kyllä hyvää saada ihan kunnon suomalaista kotiruokaa johonkin väliin...

Nobody said it was easy, but everybody said that it was worth it

Ulkona sataa vettä. Kello ei ole edes viittä iltapäivällä, mutta alkaa jo olemaan hämärää. Tai, oikeastaan sade ei olekaan oikeaa sadetta. Vaan tihutusta. Kuulostaako Suomelta? Kyllä, mutta sattuu olemaan Floridalainen arkipäivä.

Viime viikon tunnelmaa kuvasti aika hyvin edellä kuvailemani pätkä. Ensimmäistä kertaa täällä ollessani oli oikeasti märkää, hämärää ja ankeeta. Suurimmista osista vaihtareiden blogeja saa liian positiivisen kuvan elämästä täällä pallon toisella puolen. Tietysti mäkin haluun kertoo teille, että miten kivaa ja hienoo täällä on, onneksi suurimman osan ajasta, mutta täälläkin aurinkoisessa osavaltiossa joskus se kirkas tähti menee piiloon pilven taa. Viime viikolla olin siis sairaana, mikä käytännössä tarkotti kitumista sängyssä ja ehdottomasti liikaa aikaa ajatella asioita. Ja kun on liikaa aikaa ajatella asioita, saapuu yks kummitus, josta en oo vielä täällä puhunukaan. Nimittäin koti-ikävä. Kun on surkeena sängyn pohjalla, iskee ikävä äitiä ja omaa turvallista huonetta. Seuraavaksi tulee ajatelleeksi kavereita, joista joku ehkä piipahtaisi käymään lohduttamassa jos sairastupasi sijaitsisi Suomessa. Siitä seuraa aasinsilta siihen, kuinka Suomessa koulussa voit vaan mennä kysäsemään opettajalta, mitä ootte tehny sinä aikana, kun oot ollut kipeenä ja vielä ymmärtääkin ne asiat, jotka joudut itse käymään läpi.

Koti-ikävä ei ole mulla onneksi tähän mennessä ollut pysyvä tila. Se on yleensä seurausta siitä, että joku asia mättää. Esimerkiksi oot kipeenä, tai et päässyt jonnekin, minne olisit kovasti halunnut mennä ja joudutkin jäämään kotiin. Se tulee puuskina kovempana, onneksi ei kovin usein, mutta se on myös pieni piikki mun pään sisällä koko ajan. Vähän kaihertaa, muttei kuitenkaan onneksi pistä. Enemmänkin se näkyy useimmiten mulla tiettynä ylpeytenä olla suomalainen ja kertoa siitä muille. Oon myös jo nyt hämmentävän nopeasti oppinut arvostamaan erilaisia asioita Suomesta. Niistä lisää myöhemmin.

Ihmiset on isoin asia, jota ikävöin koti-Suomesta. Ikävöin sitä tunnetta, että kuulut 100 prosenttisesti johonkin porukkaan, oot aina kuulunu ja tuut kuulumaan. Ja sitä tunnetta, kun oot tuntenut jonkun ihmisen koko elämäsi ajan ja pystyt lukemaan sen varpaiden asennosta, mitä se ajattelee. Myös mun sosiaalisten kontaktien verkko on hyyyvin paljon suppeampi täällä. Sellasetkin asiat, joita ei ehkä niin ajattelekaan, tulevat nyt esiin täällä. Esimerkiksi tietää, kuinka käyttäytyä jossain tietyssä tilanteessa tekemättä itestäs huvittavaa, tai osata valita just ne oikeet siihen tilanteeseen sopivat sanat.

Teen täällä nyt kaikkeni pysyäkseni aktiivisena ja yritän järjestää ohjelmaa aina viikonlopuillekin. Kliseistä mutta totta, se nimittäin auttaa. Mitä vähemmän sinulla aikaa on hautoa sitä, mitä ihmiset duunaa Suomessa, sen parempi. Jos jäät miettimään kaikkea, mitä missaat Suomesta ollessasi täällä, missaat myös ne asiat täältä, joita kannattaisi arvostaa ja joita varten oot täällä. Mua myös ihanat Skype-puhelut perheen kanssa auttaa joka kerta. ♥ Joillakin ne pahentaa ikävää, mutta mä toisaalta saan niistä voimaa ja muistan kuinka ihana perhe mulla on Suomessa. Kaikesta huolimatta vieläkin kuljen täällä välillä silmät pyöreenä kaikesta uudesta ja hienosta, ja kaikista negatiivisista asioista huolimatta positiiviset ja ihanat asiat vie voiton tässä kilvassa. Vaikka välillä onkin hankalampaa, en oo vielä kertaakaan ollu lyömässä hanskoja tiskiin edes leikilläni.

Ja jotta tästä ei tulis ihan tuomionpäivän postausta, mun on pakko lesota teille, että mulla oli älyttömän hyvä maanantai! Olin ihan pitelemätön hissan tunnilla, sain mun nimenkin "starboardille", johon pääsee ne, jotka saa parhaita tuloksia kokeista. Yks tyttö tokas, että "She must be so smart, this isn't even her language or her history and she gets better scores than us!" Voin kertoo, että tollaset pikkujutut lämmittää vaihtarin sydäntä enemmän kun tää auringonpaiste. (Mikä auringonpaiste? XD) Ja hei, perisuomalaisena tyttönä oli kyllä kiva nukahtaa sateen ropistessa kattoon, tuli niin kotosa olo haha. 

P.S Ei täällä oikeesti tihuta ;) huijaan vaan, eihän sellasta ny täällä tapahdu

Postaus on kirjotettu maanantai-iltana, älkää hämääntykö vaikka julkasinkin tän vasta tänään!