lauantai 30. elokuuta 2014

About the school

Okei, alotan jo sanomalla, että nyt tulee luultavasti pitkä postaus. Niille jotka eivät tykkää lukea, suosittelen skippausta! Eli, käyn siis koulua Sickles High Schoolissa, josta löytyy 2500 oppilasta. Ensimmäinen päivä kauhistutti mua aivan sikana, mutta luulen sen olevan tosi normaalia. Mulla alkaa koulu joka ikinen päivä klo 7.30, ja kotoa meidän pitää lähteä jo 6.45. Oikeasti koululle ajaa noin kymmenessä minuutissa, mutta ruuhkien takia meillä menee aamusin melkein puol tuntia. Toi on musta vähän naurettavaa, mutta minkäs teet! Mun lukujärjestyksestä löytyy matikkaa, ajokoulu, psykologiaa, englantia, espanjaa, earth sciencea ja USAn historiaa. Joka päivä mulla on noi samat aineet tossa samaisessa järjestyksessä. Tunnit kestää n. 50 minuuttia ja välissä on suunnilleen viis minuuttia aikaa juosta seuraavalle tunnille. Ja sanon juosta, koska koulun kampus on tosi iso ja esimerkiksi matikka ja ajokoulu on aiiivan eripäässä koko rakennusta, joten tuntien välissä ei oikeen ehi sosialisoida. Meidän koulun käytävillä, jotka johtaa rakennuksesta toiseen ei oo ollenkaan seiniä, samoin kun esimerkiksi ruokala on osittain ulkona. Tästä voi päätellä aika hyvin täkäläisen ilman laadun haha! Lisäksi mun mielestä (ei paikallisten XD) on aika luksusta tuntea sellanen tropiikin tuoksu ja lämpö, kun astuu ulos ekalta tunnilta ja aurinko on kunnolla noussut ja ilma lämmennyt.DSC_0003 En saa ottaa koulusta kuvia yksityisyydensuojien vuoksi, joten niitä ei valitettavasti löydy. Kuitenkin, kun koululla on kokoa noinkin paljon kuin tällä on, on joissain tietyissä kohdissa hirveitä ruuhkia. Esimerkiksi jouduin kerran jonottamaan ulos kakkosrakennuksen käytävältä jonkun viis minsaa. Nyt yritän parhaani mukaan välttää noita kohtia. Luokat on mun mielestä ihan kohtuullisen kokosia ja ainakin hyvin ilmastoituja! Täällä ilmastoinnit on ihan eri sfääreistä kuin Suomessa ja joskus pitää kotonakin vetää sisällä hupparia päälle. Koulu on aika erilainen maailma täällä. Hyvin monet vapaa-ajan toiminnat, esimerkiksi clubit ja urheilu harrastetaan suurimmaks osaks koululla. Mulla esimerkiksi on cross country treenit joka päivä heti koulun jälkeen. Meidän koululta löytyy aika kiva määrä urheilulajeja, mutta nyt niin sanottujen syyslajien try outit oli jo menny kun saavuin, ja cross countryn valmentaja puhu mut ympäri liittymään joukkueeseen. Talvella aion ehkä kokeilla jotain muuta, keväällä aion liittyä track and fieldiin jihuuu :)
DSC_0002 Opettajat on aika tiukkoja täällä, esimerkiksi kännyköiden kanssa. Vessassa käyntiin tarviit myös, kliseiseen jenkkileffatyyliin, WC-luvan opettajalta ja niitä saa perjaatteessa vaan kaksi per aine per yhdeksän viikkoa. Kirjat saa onneks koululta, mutta ne on saakelin painavia opuksia, kun samoja kirjoja käytetään puolesta vuodesta vuoteen. Onneks mulla on lokero, muuten oisin kyllä pulassa. Täällä on kaikkia pieniä (kaikkien valtavien) erojen lisäks Suomeen, ja niitä on hauska bongailla pikkuhiljaa. Esimerkiksi earth science luokan seinältä löytyy Florida Coastin koralliriuttojen ekosysteemi, ihan samalla tavalla kun Suomesta löytyy se perus ruoho-pupu-kettu-systeemi. Koska täällä on käytössä vaan kahden jakson systeemi, eli vuodessa on vaan kaksi semesteriä, noi koulukirjat on ihan jäätävän kokosia tiiliskiviä. Onneks on lokero! (Ja onneks osaan jo avataki sen XD)

Koulussa monet ihmettelee mun vaihtovuotta ja sitä, kuinka sain päähäni lähteä. Monet myös kunnioittaa mun päätöstä ja on ihmeissään siitä, kuinka osaan puhua sekä suomea, että enkkua. Musta ollaan oltu tosi kiinnostuneita ja monet kyselee paljon. Voi olla, että toi kiinnostus laantuu jossain vaiheessa. Ja siis mähän luulin, ettei mulla oo pahaa aksenttia, mutta pari päivää sitten yks poika pyys mua sanoo sen nimen ääneen, ja kun sanoin sen, hän alko nauraa ja sano kaverilleen, että "she really has that accent!!". Palasin maanpinnalle XD Kaikki on tosi ihastuksissaan mun aksentista ja haluu et mä puhun paljon. Ihmiset haluu myös usein kuulla jotain suomen kielellä ja jopa ruotsikski mua on pyydetty puhumaan. Meidän koulussa on pari muuta vaihtaria, mut heihin en oo vielä kunnolla tutustunu.

Sen paljon puhutun "high school spiritin" muuten huomaa oikeesti! Kun oli koulujen football kauden avausmatsi ja pelaajat puki päälleen kouluun pelipaitansa ja cheerleaderit omat asunsa. Monet myös pukeutu Sickles-t-paitaan tai muuten vaan meiän koulun väreihin. Eilen olin kattomassa meiän koulun jengin ekaa kotipeliä, oli muuten aikamoinen kokemus haha. Meillä on sellanen kiva etu, että kun osallistuu johonkin syyslajiin itse, saa vapaan pääsyn kaikkien muidenkin syyslajien kisoihin tai matseihin!
DSC_0033 Eka päivä meni aika nopeesti ohi, ja se oli noin 100 kertaa vähemmän paha kun luulin sen olevan. Ei se silti kovin mukava kokemus ollut, mutta on nyt ohi onneksi. Olin ekan koulupäivän jälkeen kuulemma väsyneemmän näkönen kuin silloin, kun saavuin. Tosta voi jo päätellä jotakin haha. (Olin meinaa valvonu ne 48 tuntia putkeen ennen kun saavuin tänne.) Nyt jo parin viikon jälkeen, musta tuntuu, että alan jo sopeutumaan joukkoon! Päivät kuluu nopeesti, kun on koko ajan vähän kiirus. En oo oikein tunneilla tutustunu niin moniin ihmisiin, mutta ne joihin oon, ne ovat vaikuttaneet tosi mukavilta. Joka kerta ilahdun kun joku tulee juttelemaan mulle XD Täällä ihmiset on onneks sosiaalisia ja itekin oon keränny jänishousuni ja menny vaan pokkana puhelemaan asioita. Jos Suomeen palattuani Märskyyn tulee joku vaihtari, aion todellakin mennä juttelemaan hänelle, koska nyt tiiän ite, kuinka kivalta se tuntuu. Oon täällä junior luokalla. Lukion ekalle tullaan täällä, kun täytetään 14 ja luokat menee näin: freshman, sophomore, junior ja vikana vuonna oot senior. Kun valmistut, oot yleensä 18 ja useesti meet suoraan collegeen. Monet munkin tutuista täällä puhuvat jo totiseen sävyyn collegesta ja meitsi rilluttelee omaa lukiotaan 5 vuoteen... XD
DSC_0037 Cross country teamin tytöt on olleet tosi mukavia mulle ja oon niin ilonen kun päädyin tohon cross countryyn! Vaikka itse juokseminen tässä kosteudessa ja n 30-37 asteen helteessä on aikamoista piinaa ainakin näin alkuun, en kadu ollenkaan liittymistä joukkueeseen! Tunsin itteni tosi tervetulleeks heti alkuun ja tytöt on kiinnostuneita musta ja kaikki tuli heti juttelemaan mulle. Uusille tytöille, joita en oo vielä nähny(ja muilleki uusille ihmisille), mut esitellään yleensä "she is the exchange student from Finland" haha. Juostaan siis joka päivä n. 3-5 mailia, eli noin 5-8 kilsaa. Se on aika paljon se, ja voin kertoo, että kyllä jaloissa tuntuu. Tällanen ohjattu treeni, jossa tytöt tsemppaa toisiaan ja valmentaja antaa ohjeita, on paljon kivempaa ja enemmän mun makuun kuin yksin lenkkeily. Ootan jo ekaa "speed workoutia" eli vähän nopeempi temposta vetotreeniä, jossa pääsis ees vähän pikajuoksemaan.  Eka "meet" tai "race" niin kun täällä puhutaan, oli keskiviikkona, huhhu. Olihan se aika karseeta, mutta odotan jo innolla ens kisaa ja sitä, että pääsen parantamaan mun aikaa! Täällä urheilun ympärille liittyy kaikkea team spiritia ja meilläkin on kaikkia oheisjuttuja tyttöjen kanssa tiedossa. Kaikille tuleville vaihtareille tiedoksi, pitää olla itse tosi aktiivinen liittymään johonkin, ja kuten mullekin hoettiin: Get involved! Sillä tavoin täällä tutustuu porukkaan :)

Tällasta kilometripostausta tällä kertaa, jos jotain kysymyksiä vielä on, vastaan mielelläni kommenteissa! Cross countrysta rupattelen lisää myöhemmin.

Translation: I wrote about school and those "little" differences between Finnish and American schools and school systems. Nothing that you, who is reading this in English, wouldn't know already haha. This was more for my people in Finland so I'll write longer translation when I'm writing about my everyday life and interesting events! 

School is three times bigger here, more students and also bigger campus. That means that I really have to run from building two to building nine to get there before bell rings. I also told about the crowd that is huge in hallway two after third period. One time I waited for five minutes to get out of there! I also feel weird when some of the hallways don't have walls at all. And I love the scent of mornings when the sun just rose and the feeling in the morning when you feel the heat after stepping out of an air conditioned classroom. I know that local people don't appreciate it as much as I do haha. 

Teachers here are more strict and they are very precise with cell phones. And almost all cliches from American high school movies are real! For example cheerleaders really walk around sometimes their cheerleading uniforms on. I told that people is so excited about my accent and that some even tell me to speak a lot because they want to hear me talking with my (dork) accent XD The first day at school was not as bad as I thought it would be and now I feel that I'm starting to fit in a little better. Cross country is awesome and as my coach back in Finland said: "At first you'll hate it, then you'll get used to it and then you'll love it." At the moment I'm in between getting used to it and loving it ;) And thanks for our XC team, you make it even more fun! Love you girls :)

perjantai 22. elokuuta 2014

Isä olen täällä, maailman toisella puolen, äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen

Untitled
1. Mun kaikki boarding passit kaikille kolmelle lennolle, oli niiiin huojentunut kun saavuin vihdoin Tampan lentokentälle. Lensin siis Lontoo- Chicago- Tampa, kokonaisuudessaan noi lennot kesti 24 tuntia ja kun edellisenä yönä ei ollut paljon nukuttanut, valvoin sellaset kepeet 48 tuntia putkeen, joten olin aika zombina ku tapasin mun perheen ekaa kertaa. Heathrown kenttä oli aika kamala mun mielestä, onneks muutamat muut vaihtarit oli mun kanssa samassa tilanteessa ja niiden kanssa yhessä selvittiin siellä. Ja vikalla lennolla kirjaimellisesti pidin käsillä silmiä auki. Muuten suju hyvin! 2. Vikan lennon aikana ulkona salamoi ja meitsi katto silmät pyöreenä että apua mehän pudotaan kohta, mut muut matkustajat vaan jillisti lueskeli lehtiä ja muuta. Kysyin siitä mun host-vanhemmilta ja he sano, että se on aivan normaalia. Tampa Bayssa ukkostaa kai eniten koko maassa! Nytkin taitaa olla ukkonen. 3. Ekana päivänä sateisella Clearwater Beachilla, toi näytti upeelta sateisenakin, voin vaan kuvitella ton aurinkoisella ja selkeellä säällä. 4. Maisemakuva Bahama Breeze nimisestä ihanasta ravintolasta. Täällä rantaravintolat on kun suoraan jostain OCstä, aivan mielettömiä!
Untitled
1. Toinen kuva Clearwaterista. 2. Meitsi omatoimisella lenkillä 7 aamulla whaaaat? 3. Ei ne kovin pitkiä ollu mutta ainaki jotain tuli tehtyä omatoimisesti! Oon tosi huono saamaan mitään aikaan omatoimitreeneissä, joten olin yllättyny siitä, että tein myös lihaskuntoa yks päivä! (Tulin muuten älyttömän kipeeks kaikkialta mut ei nyt puhuta siitä XD) 4. Sadetta(ko)? Se on vähän sillä lailla, että jos täällä sataa, niin sitten sataa oikein kunnolla. Ei oo, onneks mun mielestä, sellasta ällöttävää tihkusadevälimuotoa. Muuten, perus meitsin tuuria, että nyt kun oon alottanu koulun niin ei oo sadepisaraakaan tullu, mut sillon kun vielä lomailin niin joka päivä sato...
Untitled
1. 2. & 4 Poolilla Brinxien kanssa! Se on kova tyttö uimaan ja aina, jos joku menee uimaan Brinx on ekana hyppäämässä altaaseen. 3. Lähestulkoon ainoo sooda, niin kun nää täällä sanoo, jota juon täällä, sokeria ja kaloreita nolla ja silti niin hyvää! Tosin en juo totakaan kovin usein, kun vähän epäilen ettei mun vatsa pidä tosta erityisesti. Täällä on niin pirun kuuma, ja kun siihen vielä yhdistetään juoksu, pitää olla koko ajan juomassa. Joskus vesi alkaa tympäseen niin on kiva olla välillä jotain muutakin. Suurin osa ihmisitä juo täällä koko ajan jotain sokeripitosta, mutta siihen en aio ryhtyä!

Tässä vähän kuulumisia viimeajoilta, mun pitäs kirjottaa teille varmaan koulusta postaus, sillä luulen että teitä kiinnostais se? Ja cross countrysta ajattelin kans kirjailla samalla. Tällä hetkellä menee hyvin ja oon hyvällä tuulella! Oon onnellinen, että pääosin tunteet on positiivisia melkein koko ajan. Mutta aion kuitenkin kirjottaa todenmukasesti kaikesta tänne, eli jos sattuu olemaan huono päivä tai kova ikävä kotiin, aion kirjottaa siitäkin. Jos tätä joku tuleva vaihtari lukee, en halua sen saavan aivan liian tarunomaista kuvaa tästä seikkailusta haha.
PS. I'm going to start writing translation in English so Terri and Andrew can read this also! They are so curious what I'm writing here ;)

lauantai 16. elokuuta 2014

One week behind, 39 ahead

Heippa taas! Nyt kun koulu ei oo vielä alkanut on mulla vähän enemmän vapaa-aikaa ja aattelin et teistä on varmaa kiva nähä vielä vähän kuvia täältä. Viime päivinä ollaan tehty kaikkee tosi erilaista kun mihin oon tottunu, ja se on vaan positiivista mun mielestä. Käytiin irlantilaispubissa syömässä ja siellä oli myös keskiviikkoillan trivia ja tiesin yllättävän paljon vastauksia, vaikken aina ees ymmärtäny kysymystä haha. Käytiin myös mun host äidin veljen Jessen kanssa shoppailemassa meiän lähi mallissa ja iskin heti ekaks A&F:lle. Siellä on nyt meneillään tarjous farkuille puoleen hintaan ja aattelin käydä ostamassa yhet. Käytiin myös Terrin kanssa outlet mallissa Sarasotassa hankkimassa vähän koulu- ja urheiluvaatteita. Perjantaina käytiin mun koulun Sicklesin open housessa, elikä avoimissa ovissa vähän tutustumassa kouluun. Täytyy sanoo, että olin aivan poikki sen kolmen tunnin jälkeen, mikä oltiin kierretty luokissa ja vähän kauhistuttaa tiistainen eka koulupäivä... Koska on aika kiemuraista enää päästä mihinkään joukkuelajiin mukaan, päätin suosiolla mennä nyt syksyksi juoksemaan cross countrya koulun joukkueeseen. Kyllä, luitte oikein. Minä, vannoutunut pitkän matkan juoksun vihaaja, ilmottauduin juuri juoksemaan pitkää matkaa. Lotta, Annika ja Jande, tää lämpö on pehmittäny mun pään!!
DSC_0004
Musta on hassuu, kuinka noi liikennevalot oikeesti roikkuu noista johdoista! Ja täällä muuten on sikana autoja, koska kaikki liikkuu aina kaikkialle autolla. Se on oikeestaan ainoo vaihtoehtokin usein, koska jalkakäytävät on semi olemattomat ja välimatkat huomattavasti pidempiä kuin kotona.
DSC_0007DSC_0008DSC_0012DSC_0013
Heheee mun kaks favorit merkkiä!
DSC_0018
Tää kirja saa mussa aikaan sekä erittäin positiivisia että negatiivisia viboja, mutta kun se kuitenkin on yks mun lempparikirjoista ajattelin, ettei oo hullumpi ostos hankkia se alkuperäiskielellä.
DSC_0021
DSC_0023
Peanutbutter. En tosiaankaan tiiä mitä mieltä oon siitä, koska pelkiltään sen maku ei tosiaan miellytä, tai no, ehkä jo enemmän kun Suomessa, mutta nää murot joita Jesse pisteli poskeensa on ihan laittoman hyviä! Tosin en oo kattonu, kuinka paljon niissä on sokeria haha. Näiden täällä piti kesällä lukee The Great Gatsby ja niinpä oon nyt päntänny sitä muutamat viime päivät. Kaikki, kirjaimellisesti kaikki, myös äidinkielenopettaja sano, että kato siitä kirjasta tehty leffa. No, mä katoin sen leffan, mut koska lukeminen ei oo mikään este mulle niin päätin myös lukee sen. Luen tota nyt enkuks ja osa jutuista menee ihan ohi, eli oli ehkä hyvä, että katoin sen leffan niin että pääjuoni on sentään selkee.
DSC_0029DSC_0032
Ja vielä vähän säästä. Se vaihtelee täällä iiihan laidasta laitaan viidentoista minuutin sisällä. Ton ylemmän kuvan aikaan sato niin, että autoa ajaessa piti hidastaa kun ei eteensä nähny, ja sitten ihan just näytti tolta kun alemmassa kuvassa. Yks päivä sato koko päivän, mikä on kaiketi harvinaista täällä ja tänään taas oli koko päivän aurinkoa ja yks kuuro, jonka senkin aikana paisto XD nyt täällä on "sadekausi" menossa, eli ehkä mun blogin otsikko ei sentään menny ihan metsään. Tosin kun mä ilmestyin tänne, täällä on satanu enemmän ku koko kesänä yhteensä... Nyt kaikki sormet ristiin!

tiistai 12. elokuuta 2014

First days

Hello! Ekat päivät Floridassa on nyt takana ja täytyy sanoo, et pidän tästä paikasta jo nyt superpaljon. Täällä kaikki on oikeesti isompaa ja tosi erilasta kun meillä Suomessa. Suurin osa klisheistä Amerikkaan liittyen pitää tosiaankin paikkansa! Meiän kotikatu oikeesti näyttää ihan Desperate Housewivesin kadulta postilaatikoita myöten, kaikki on isompaa, ruokakauppoihin eksyy ja ihmiset on todella ystävällisiä ja small talkaavat paljon. Pidän tosi paljon mun hostperheestä, laitan heistä kuvia myöhemmin kun saan näppästyä kivoja. Heti ekana päivänä täällä tapasin suuren osan mun perheen läheisistä ystävistä ja sukulaisista. Kaikki alko heti heittämään läppää, että alan kirjottamaan heistä TV-sarjaa Suomeen ja osa heistä tosiaan on hyvin samanlaisia kuin jotkut hahmot sarjoissa, haha. Täällä ihmiset siis on tosi ystävällisiä, ja mulla oli heti ihanan tervetullut olo ja kaikki juttelivat ja kyselivät multa kaikkea. Mentiin heti Clearwater Beachille ajelemaan hassulla merirosvolaivalla ja syömään dinneriä. Sillon sato, mutta se ei oikeestaan edes haitannu kovin paljoo. Clearwater Beach on uskomattoman kaunis ranta ja ihan varmasti tuun laittamaan kuvia siitä paljon! En viittiny tollon ottaa kameraa mukaan kun sato ja se ei edes mahtunu mun kassiin. Oli tosi hauska päivä, mutta olin toooosi väsyny jo joskus 7 aikoihin illalla, koska jetlag paino aika pahasti niskaan. Edelleenkin on aika väsyny ja nukahdan aikasin. Viime yönä nukuinkin 11 tuntia XD Eilen käytiin hoitamassa kouluhommat ja kännykkäasiat kuntoon eli kaikki sellanen tärkee on nyt tehty. Tänä aamuna kävin lenkillä ja voi herranjestas tällasessa kuumuudessa ja kosteudessa se oli kauhein lenkki, jonka oon ikinä juossu... Noh, tähän tottuu! Yleisesti siis kaikki täällä päässä on tosi hyvin :)
DSC_0001DSC_0003
Mun hostmom Terri teki mulle ihanan tervetuliaiskorin täynnä kaikkee pientä perifloridalaista! Thank you Terri :) DSC_0006DSC_0010DSC_0011DSC_0014DSC_0020DSC_0025
Nää kuvat on meiän talon pihalta! Aaah täytyy sanoo, että toi uima-allas yms on aika luksusta. Tossa meiän pihan päällä on tollanen verkko, joka löytyy melkein jokaisesta talosta pitämään eläimet poissa altaasta. Koska täältä tosiaan löytyy alligaattoreita, kilppareita, lintuja, peuroja etc.
DSC_0027DSC_0028DSC_0030DSC_0032DSC_0033
Mun huone, vitsi Terri oli pistäny tän tosi kivaks, tykkään niin paljon.
DSC_0034DSC_0038
Näkymiä meiän talon edestä tielle.
DSC_0041DSC_0043DSC_0046
Desperate Housewives right? XD
DSC_0048DSC_0051

perjantai 8. elokuuta 2014

Days to go: 1

IMG_2505IMG_2506IMG_2507IMG_2508IMG_2509 Lähden huomenna. Lähden huomenna. Lähden huomenna. (Tai oikeastaan kellohan on jo yli kahdentoista...) Voisin toistella tuota lausetta loputtomiin, mutten luultavasti tule ikinä tajuamaan sitä oikeasti ennen kuin oon yksin lentokentällä. Yksin lähdössä suureen maailmaan ihan omillani. Tiiän, että pystyn siihen, mutta tiedän myös, että se luultavasti on tähänastisen elämäni suurin koitos. Nyt mun pää on aika tyhjä kaikesta. Oon kirjottanu, puhunu, yrittäny kaikkeni että saisin asiani sanoiksi paperille tai puheeseen. Viimenen viikko on ollut paikasta toiseen juoksemista, mutta toisaalta on ihanaa, että ehdin nähdä ja hyvästellä melkein kaikki läheiseni. Olen myös ollut tosi stressaantunut ja pahantuulinen, anteeksi. Kaiken pinnalla olevan negatiivisuuden alla olen kuitenkin onnellinen, jännittynyt ja eritoten innokas. Olen saanut todella ihanan kuvan paikasta ja perheestä, jonne menen, joten se ei oikeastaan stressaa ollenkaan. Eniten jännitän ikäisteni tapaamista ja koulun alkua. Sitä, kuinka minut otetaan vastaan. Näitä sekavia tunteita on nyt pyörinyt päässäni viimeiset kaksi viikkoa, ja olen helpottunut lähdöstäni ja siitä, että saan uudet ongelmat päähäni haha. Toki lähdössäni riipaisee kaikkien ihmisten jättäminen tänne, se onkin vaikeinta, en ehkä olisi uskonut sen aivan näin vaikeaa olevankaan. Näin eilen parhaita ystäviäni viimeistä kertaa ja kiukuttelin heille. En oikein osannut käsittää olevani erossa heistä kymmenen kuukautta. Onneksi he tuntevat minut jo niin hyvin, etteivät ota itseensä siitä, vaan tietävät että oikeasti he ovat minulle kaikki kaikessa. Tämä teksti on kaikkein aikojen sekavin, mutta oikeastaan kuvaa täydellisesti pääkoppani sisältöä tällä hetkellä. Vuoden päästä voin lukea tämän ja miettiä, että onneksi en ole enää näin kamalan sekavassa tilassa haha! Seuraava postaus tuleekin sitten Amerikan mantereen puolelta, siihen asti adios.
PS. Kuvituksena kuvat mun ja Fannin ihanista läksäreistä, kiitos vielä kaikille!