torstai 31. heinäkuuta 2014

Se, joka pelaa, ei pelkää

Viime vuonna näihin samoihin aikoihin kirjoitin kovin tunteikkaan postauksen siitä, kuinka vanha ja tuttu loppuu ja otetaan askel uuteen ja tuntemattomaan. Nyt mulla vasta siihen oliskin aihetta. Lennot on jo varattu, viisumi on tullut ja koulupaikka varmistettu. Tasan viikon päästä tämä suomalainen blondi on jo asettunut Floridan maankamaralle. Elämään perijenkkiläistä elämää ja viettämään tähän astisen elämänsä unohtumattomimmat kymmenen kuukautta. Vuoden päästä tähän aikaan olen vuoteni Amerikassa elänyt ja kotiinkin jo palannut. Nyt en voi kuin ihmetellä, kuinka nopeasti aika on kulunut. Ja kuinka paljon tähän vuoteen on mahtunut. Kuinka erilaisessa tilanteessa ja miten erilainen ihminen olen nyt, kuin vuosi sitten. Jos olen muuttunut melko tavallisen, mutta toisaalta elämäni parhaan ja tapahtumarikkaimman vuoden aikana jo näin paljon, mahdanko enää itsekään tunnistaa itseäni, kun palaan vuoden päästä?
DSC_0047
Kymmenen kuukautta kuluu nopeasti. Kymmenen kuukautta on myös maailmanlopun pituinen aika, jos käy huonosti. Mutta ei käy. Tehdessäni päätöksen pikkuhiljaa vaihtoon lähtemisestä, tiesin, että se, joka pelaa, ei pelkää. Elämässä on otettava riskejä, joista osan kannattavuuteen ei voi itse vaikuttaa. Tähän voi. Vaihtovuoden aikana oma asenne on tärkein. Se ratkaisee. Viihtymisen, uusien tuttavuuksien saannin, sopeutumisen, kaiken. Oma asenteeni on suurimman osan ajasta positiivinen. Jaksan iloita pienistä asioista, enkä kovin pitkäksi aikaa jaksa masentua vastoinkäymisistä. Mutta siinä vaiheessa, kun positiivisuus lopulta loppuu ja olisi hilattava itsensä uudelleen takaisin hyvän puolelle huonosta, mun pää pettää. Toi on asia, jota mun pitää opetella. Toi on asia, jolla rikastuneena varmasti palaan ensi vuonna Suomeen. Toivon kuitenkin, että sen oppisin jo hyvissä ajoin vuotta, sillä luulen, että tuo on kullan arvoinen taito osata vaihtovuoden aikana. Itseni ja myös muiden kannalta.
DSC_0030
Ihmiset, kuten aika moni mua tunteva, tai mun blogia lukenut jo tietääkin, on mulle kaikki kaikessa. Peilaan aika paljon esimerkiksi muiden mielialoja. Siinä on haittansa, mutta myös suuret etunsa. Rakkaat ihmiset pitää mut liikkeessä ja elossa. Ilman heitä en ole yhtä onnellinen. Tästä tullaankin siihen, että mähän joudun käytännössä luopumaan kaikista mun rakkaista ihmisistä vuoden ajaks. Tollasta ei edes pysty miettimään etukäteen. Nyt vasta ihan hiljattain oon alkanut tajuta, että mä oikeesti lähden. Kymmeneks pirun kuukaudeks! Ja jätän kaikki mulle rakkaat ihmiset tänne... Vielä jopa nytkin melkein välttelen lähdön ajattelemista. Tosin se ei ole tietoista, sillä joka kerta, kun ajattelen tulevaa vuotta, mut täyttää järjetön into ja odotus. Mutta tiettyinä hetkinä, kun lähtö kummittelee mun mielen taustalla, on se maailman kipein tunne tietää jättävänsä kaiken tänne. Toisaalta, mikään ei ole lopullista. Enhän mä sinne ole loppuelämäkseni muuttamassa. Tän kokemuksen jälkeen saankin selville sen, kuka on oikeesti mulle tärkeä, tai kenelle mä olen tärkeä, ja kuka ottaa mut takasin lähelleen kun palaan.
DSC_0036
Nämä kuvat jätin tähän postaukseen ihan vain siksi, että on sitten palattuani hauska kattoo oonko muuttunut paljon ulkonäöllisesti (lihonut...) hehe.

Kuka, mitä, milloin

Saara, 17v, Helsingistä on lähdössä suureen maailmaan. 9 päivän päästä koittaa lähtö Floridan lämpöön kohti uusia haasteita. Mulle on oikeastaan aina ollut selvää, että olen lähdössä vaihto-oppilaaksi. Nyt tämä haave on todella käymässä toteen. Vielä vuosi sitten, kun hakuprosessi aloitettiin, jolloin jopa maakin oli vielä mysteeri, en osannut edes kuvitella tätä fiilistä, joka koittaa juuri ennen lähtöä. Tällaista tunteiden äärimmäistä vaihtelevuutta ei sanoin osaa kuvailla, mutta tällä hetkellä päällimmäisin tunne on odotus. Tosin tämän tekstin lopussa se voi jo olla epätoivoa siihen, mitä oikein olen tekemässä. Kaiken jättäminen vuodeksi on koko elämän kannalta katsottuna yks pieni kärpäsen paskan kokoinen jakso nuoruudesta. Tällä hetkellä se kuitenkin merkitsee mulle kaikkea. Tuntuu äärimmäisen vaikeelta ajatukselta jättää kaikki tänne. Vuosi sitten mun elämäntilanne oli niin eri, etten olisi ikinä osannut kuvitella tämän olevan näin vaikeeta. Kuitenkaan en jättäisi tällaista mahdollisuutta ottamatta, enkä kadu tätä päätöstäni. Tähän blogiin aion kirjoittaa tuntemuksia ja kokemuksia vuoden ajalta, välillä ehkä vähän jopa syvemminkin, niin että tämä voi muuttua jossain vaiheessa yksityiseksikin. Kaikki kuitenkin aikanaan. Seuraavaksi muutama fakta mun vuodesta ja musta.
IMG_1118
- Vaihto-oppilasjärjestöni on Tampereella toimiva suhteellisen pieni UP Education ja tähän mennessä kaikki on toiminut oikein loistavasti, tästä UPin sivuille
- Jenkkien päässä asiaa hoitaa ISE- niminen amerikkalaisjärjestö
- Hain tavallisen ohjelman kautta, mutta laitoin osavaltiotoiveiksi Floridan ja molemmat Carolinat, ja pääsin Floridaan!! En voinu aluks uskoo mun tuuria, mutta totta se on onneks!
- Eli mun sijotus on Floridassa, Tampassa, joka siis sijaitsee noin tunnin päässä Orlandosta ja neljän tunnin päässä Miamista
- Lähtöpäivä on siis 9.8 aikasin aamulla ja joudun lentämään yksin
- Lennot menevät Helsinki-Vantaa - Heathrow - Chicago - Tampa, eli pitkä päivä on tulossa
http://sickles.mysdhc.org/
- Koulua käyn Sickles High Schoolissa, jossa on 2500 oppilasta... Vähän kauhistuttaa jo ajatus ensimmäisestä koulupäivästä, tästä koulun sivuille!
- Täällä Suomessahan yleisurheilen ja eritoten hyppään seivästä, mutta en tiedä onko tuolla sitten mahdollisuuksia jatkaa sitä harrastusta
- Jotain urheilua aion kuitenkin tehdä, esimerkiksi futis tai miksei jopa cheerleading voisi olla hyvä vaihtoehto syksylle, kun track-kausi alkaa vasta keväällä
- Perheeseeni kuuluu host mom ja host dad, sekä kaksi koiraa, enempää päätin etten tästä kerro ennen kuin saan heiltä siihen luvan!

Toivon, että jaksaisin postailla tänne useestikin, koska on myöhemmin itekin kiva lukee ja kattella, mitä on silloin ja silloin vuoden aikana tapahtunut. Ja tottakai haluan kertoa kaikille Suomessa kuinka sujuu. Loppuun vielä yks ihan hauska mut erittäin kliseinen teksti vaihtovuodesta.

A foreign exchange student;
Most awesome person you will ever meet. Exchange students willingly decide to get off their asses, leave their home country, and go see the world. For that reason, they should be given a helluva lot of credit.
Usually, a foreign exchange student will have a funny accent and not speak your language very well. This is all the more reason to hang out with them, because everything will suddenly become that much more hilarious. Also, they are generally young people, and have the tendency to be extremely good looking. 

Tämän blogin lisäksi mut ja UPin löytää 
Instagramista: omalta tunnukselta zaaru ja meidän jenkkivaihtareiden tunnukselta finns_in_america
Facebookista: UpEducation